sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2012

Sirpaleita

Sirpale 1. kevät
Huolimatta siitä, että vielä perjantaina Tampereella satoi ehtaa lunta (joka sitten muuttui rännän kautta vedeksi ja katosi maasta, sen verran kuin sitä nyt oli ehtinyt maahan jo kerrostua), tänään on ollut niin keväistä, että ihan hymyilyttää. +15 astetta ja aurinko paistaa! Eilenkään ei ollut hullumpi sää iltapäivästä, muttei ihan näin lämmintä. Olin taas kotikotona Nukarilla, joten ulos piti tietysti päästä. Ulkotöitä ei ihan vielä voi aloitella kun lunta on varjo- ja kasapaikoissa, mutta killojen ja sinivuokkojen tilanne täytyi käydä tsekkaamassa ja muutenkin pyöriä pihalla. Kompostia vähän herättelin ja keräilin ruusupensaan joulupallot pois, viime viikonloppuna oli vielä sen verran lunta, että osa palloista oli vielä lumen alla. Voin vain todeta, että kyllä maalla on mukavaa!

Ensi viikonlopuksi suunnittelimme säiden niin salliessa omenapuidenleikkaus-talkoita ja muuta kevyttä keväthommaa. Jos sitä autoonkin vaihtaisi kesätassut alle ja pesisi sen ulkoa ja siivoaisi sisältä. Ja kaikenlaista muuta pihanlaittoa on luvassa aina.

Aiemmin talvella Nukarin koti oli loistopaikka tehdä kaikenlaista hommaa, joka vaati keskittymistä, kuten töitä tai lukea kirjaa englanninkurssia varten tai semmoista. Kun siellä on niin hiljaista ja toisaalta netti toimii jos sitä tarvitaan. Näin keväällä se ei enää toimikaan, koska onhan se nyt sulaa hulluutta istua sisällä lukemassa, kun ulkona on lämmintä ja kaunista!

Sirpale 2. kunnan tiesuunnitelmat
Poikkesin naapurissakin ja tuli puheeksi kunnan tiesuunnitelmat, ovat suunnittelemassa maantien oikaisua ja viemässä raskasta liikennettä pois pohjavesialueelta. Myöhemmin asiasta järjestetään tiedotustilaisuus, mutta naapurin isäntä oli kunnasta saanut karttapiirroksen uusimmasta suunnitelmasta. Myönnän, että jos olisin juuri sillä hetkellä juonut kahvia, olisin nielaissut lusikan kun näin kartan ja aloin hahmottaa, että mistä tie oikein menee tämän suunnitelman mukaan.

Aiemmat suunnitelmat tien linjauksesta ovat vieneet meidän pelloista vain lähinnä yhden nurkan, tämä uusi halkoisi meidän maat ihan keskeltä kahtia. Lopulta se ei ole ihan täysin hölmö suunnitelma. Tie kiertää ison ojan, jonka seutu on kovin pehmeätä maata ja rakennuskustannukset nousisivat. Tarina kertoo, että ojan tölmälle rakennetussa talossa on 17 metrin paalutus alapuolella, kun muuten ei talo pysyisi maanpinnalla. Että semmoista maastoa. Tie seuraisi osan matkaa meidän ja naapurin rajaa ja lopulta meiltä jäisi peltoa vain aika vähän tien alle. Osa tiestä menisi erään pienen metsälämpäreen läpi, jolla ei ole juuri metsätaloudellista arvoa, kun se on niin pieni ja puutkin kaadettu joitain vuosia sitten. Myös salaojat säästyisivät pahemmilta tuhoilta.

Mutta silti. Tie tulisi nopeasti katsottuna talosta reilun parin sadan metrin päähän, kun se nykyisin menee vähän vajaan kilometrin päästä (no menee siinä tie lähempääkin, mutta siinä on puita välissä). Takapihalla siis käytännössä! No ei nyt ihan mutta asia vaatii kyllä nieleskelemistä. Toisaalta täytyy muistaa, että tuohan on vasta suunnitelma ja kunnalla on muitakin rahanreikiä ja koko hommasta saatettaisiin päästä helpommin, nopeammin ja halvemmalla yksinkertaisesti rakentamalle nykyiselle tielle pohjavesisuojausta, ei tarvitsisi edes pitkää matkaa tehdä. Ja tuota tietä on suunniteltu jo hyvinkin parikymmentä vuotta, niin että välttämättä kymmeneen vuoteen ei tapahdu mitään vaikka päättäisivät tuosta rakentaakin.

Sirpale 3. juna
Tuntuu vähän oudolta istua junassa (kirjoittelen tätä blogitekstiä VR:n juna-wlanin kautta), kun ei ole jotakuinkin kolmeen kuukauteen edes vilkaussut junaa kohti. Niin kyllä, jouduin jättämään Fusionin nyt siskolle Helsinkiin, hän käy katsomassa mummua viikolla, niin parempi auton olla hänellä. On orpo olo, se täytyy sanoa, mutta toisaalta istun kyllä tämän Hki-Tre-välin mieluummin junassa, luen tenttiin tai kirjoittelen tätä, kun ajan itse. Se on vähän puuduttavaa hommaa, kun pitkää matkaa ajaa. Moottoritie on pirun pitkästyttävää ajettavaa, vaikka onkin helppoa ja suht turvallistakin.

Sirpale 4: auto
Kuten kirjoitin joskus aiemmin keväällä (muistaakseni kirjoitin, ainakin piti), Fusion on vaihtolistalla. Kaverilla alkaa olla kilometrejä takana sen verran (137 tuhatta) ja nyt on alkamassa se kuluvien osien vaihtorumba, kun viime syksynä vaihdettiin etulaakerit ja jarrupalat, nyt keväällä huollossa tuli sanomista jarrulevyistä ja luultavast lista ei pääty siihen. Meidän alustava suunnitelma siskon kanssa on hankkia samanlainen, mutta tuoreempaa vuosimallia ja vähemmän ajettu. Katso nämä-listalla oli mahdollisesti jopa ihan tuliterä Fusion, jos siitä sattuisi löytymään hyvä tyrkky.

Saattaapi olla turha toivo, koska Fusion on poistumassa valikoimista. Suomen Fordin nettisivuilta ei enää löyty Fusionia! Tiettävästi sen korvaajaksi julkaistaan syksyllä B-Max - niminen malli, joka on kuulemma samanlainen "pieni tila-auto". Välihuomautuksena, että minusta termi pieni tila-auto on vähän sama asia kuin kolmen hengen suurperhe tai kylmä aurinko tai pahanmakuinen jäätelö tai valkoinen musta tai jotain muuta nurinkurista. Mutta kuitenkin, B-Max tulee syksyllä sitten eikä minulla ole vielä käsitystä siitä, että minkäkokoinen se on tai että onko se muuten sopiva meille. Ja sisko aivan oikein huomautti että uusissa malleissa saattaa olla lastentauteja, mutta toisaalta niitä saatetaan myydä vallan edulliseen hintaan.

Käytetyn Fusionin hankkiminen ei ole ihan läpihuutojuttu, koska niitä on kaupan aika vähän ja niistä vähistäkin suurin osa on 1,4-litraisella koneella. Itse en ole sellaista ajanut, sisko on kun sellainen oli laina-autona joskus ja totesi sen olevan vähän ponneton. Eihän tuo 1,6 Fusionikaan mikään rallivehje ole, mutta kulkee sen verran mitä me tarvitsemme. Emme kuitenkaan ole halukkaita vaihtamaan pienempään koneeseen. Sitten minä löysin sen kultakimpaleen: 1,6 Fusion, alle 30 tuhatta ajettu, samat herkut kuin nykyisessäkin eli ilmastointi, cd-soitin, keskuslukitus ja mitä kaikkea ja sitten se oli vielä nätin värinenkin kun oli taivaansininen. Paha vain että se oli kaupan Kemissä. Vituttaa kuin pientä oravaa jolla on käpy jäässä ja hampaat katki.

Sirpale 5: muistilappu joululahjatoiveista
Parhaat joululahjatoiveet tulevat mieleen tietenkin huhtikuussa. Tällä kertaa kaipailisin kahta teflon-kasaria (toista Tampereelle, toista Nukarille) ja kiikareita. Kiikareita olisin kaivannut eilisiltana kun näin kauempana pellolla kaksi tai kolme peuraa, mutta olivat niin kaukana, etten pystynyt paremmin tunnistamaan niitä. Niin ja sitten se jo aiemmin mainittu työvyö. Tänään taas takin ja hupparin taskut pullistelivat kun niissä oli kamera, kännykkä, avaimet, huulirasva, epälukuinen määrä nenäliinoja ja näppylähanskat.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä Nukarilla pitäis olla kiikarit.Minne ne on kadonneet sieltä? Vai olivatkohan M:n kiikarit? Olen aivan varma, että siellä on ollut kiikarit.
-MUR-MUR-