perjantaina, toukokuuta 25, 2012

Keskikova matkakuume

Huh huh, huomenissa lähtee lentokone Dubliniin, kyydissään (toivottavasti!) allekirjoittanut ja DI. Muutaman päivän loma Dublinissa odottaa! Otsikko on vähättelyä, matkakuume huitelee jo vaarallisen korkeissa lukemissa. Mitenköhän sitä ensi yönsä nukkuu edes?

DI on käynyt Dublinissa pari kertaa aiemmin, silloin kun hänen kummipoikansa vanhempineen asui siellä. Kaupunki on siis jossain määrin tuttu jo ja osa nähtävyyksistäkin. Niinpä hän osasi jo sanoa, mitkä "perinteiset" nähtävyydet voi ehkä jättää väliin ja mitä ei kannata. Koska aikaa ei ole kovin montaa päivää, on karsintaa tehdävä rankalla kädellä vaikka kaupungista löytyisi tusinoittain mielenkiintoisia kohteita.

Yksi ehdoton kohde on muutama kymmenen kilometriä Dublinista lähteen, Kildaren eteläpuolella sijaitseva Irish National Stud, valtionsiittola. Sen yhteydessä on myös hevosmuseo, japanilainen puutarha ja St. Fiachra's Garden. Siellä DI:kään ei ole käynyt, se on ihan minun löytämäni kohde (no mikä yllätys...).

Toinen vähän pidemmällä sijaitseva paikka on Howth Dublinin keskustasta pohjoiseen tai oikeammin ehkä koilliseen sijaitseva niemimaa. DI on käynyt siellä ja maisemat kuulemma ovat mahtavat. Voin uskoa niiden kuvien perusteella, joita hän sieltä on ottanut. Seudulla on kuulemma myös kalaravintoloita, samoin kuin satama, näillä kahdella on varmasti tekemistä keskenään.

Sitten pari päivää on varattu Dublinin keskustaa varten: Book of Kells on nähtävä ja Trinity College. Samoin kansallismuseo ja luonnonhistoriallinen museo, mahdollisesti myös kansallisgalleria, ovat kaikki samassa korttelissa kartan mukaan. Luonnollisesti täytyy myös hengailla ainakin St. Stephen's Greenissä ja kaupoissa (ellen osta tiliäni tyhjäksi jo National Studin lahjapuodissa...).

Tällainen on siis alustava suunnitelma, käytännössä varmasti teemme samoin kuin Tukholmassa viime kesänä: mennään mihin nokka näyttää ja jos jossain on liikaa jonoa, skipataan se.

Meikäläistä on tässä haitannut vapun jälkeen alkanut räkätauti, joka on ollut kesyä, mutta sitkeätä lajia. Reilu viikko sitten marssin lääkäriin ja selitin tilanteen, että nuhaa on ja yskää on ja korvatkaan eivät ole ihan ok ja kohta pitäisi lähteä lentokoneella reissuun. Lääkäri tsekkasi nielun, korvat ja poskiontelot ja ketun villat: korvissa oli kosteutta ja myös toisessa poskiontelossa oli jotain. Tosin poskiontelohavainto oli vasemmalta puolelta, samalta puolelta siis, jossa oli isohko kysta joka puhkaistiin leikkauksessa. Kystilla vain on taipumus uusia, joten se voi olla uusi kystanpoikanen. Siitä huolimatta sain varuiksi antibioottikuurin ja Duactia nenän aukaisuun ynnä muita ohjeita. Ab-kuuri on nyt takana, mutta ajoittain on edelleen limaa nielussa ja nenässä ja korvatkaan eivät tunnu vielä ihan omilta. Mitähän placeboa olen saanut, kun tällä kertaa antibiootti ei aiheuttanut hiivatulehdusta eikä edes sekoittanut mahaa?

No, on minulla kuitenkin arsenaalia lennolle, Duact ja Nasolin, luulisi pysyvän röörien auki. Ja sen lisäksi purkkaa, se ainakin viimeksi toimi niin, ettei nousut tai laskut tuntuneet korvissa yhtään. Toivotaan siis parasta!

maanantaina, toukokuuta 21, 2012

Alkoholimainonta - turhaako?

Turun Sanomat uutisoi tänään, että kyselyn mukaan alkoholimainonta ei vaikuta juomisen määrään. Suomalaisista tai ainakin vastanneista 93% on kuulemma sitä mieltä, että mainonnan rajoittaminen ei vaikuttaisi heidän juomiseen vaan syyt ovat asenteissa ja kulttuurissa.

Eihän tuossa ole taas mitään järkeä. En löytänyt tähän hätään mistään tietoa siitä, miten paljon alkoholia valmistavat yritykset käyttävät rahaa vuosittain tuotteidensa mainontaan, mutta kun katseli esimerkiksi Karjalan näkyvyyttä jääkiekon mm-turnauksen yhteydessä ja alkoholimainontaa ja sen laajuutta noin muuten, niin ei siinä ihan pikkurahoista puhuta. Tuon kyselyn tuloksen perusteella se on ihan hukkaan heitettyä rahaa, kun ei mainonta ihmisten mielestä vaikuta lisäävästi alkoholin käyttöön. Miljoonia ja taas miljoonia kankkulan kaivoon! Ovatpa alkoholiyritykset tyhmiä.

Vai haluavatko ihmiset vain esittää kyselyissä, että kyllä heillä on alkoholinkäyttö hallussa ja he ovat oman itsensä herroja, joita ei voi ohjailla mielikuva- tai muullakaan mainonnalla, vaikka totuus olisikin kovasti toinen? Onhan se tietysti vaikeata myöntää, että mainonta vaikuttaa, että vakuuttavat kuvat ja iskevät tekstit vievät kuin pässiä narussa kohti baaritiskiä, jossa ehkä kokeillaan sitä uutta trendisiideriä, josta oli se kiva mainospätkä telkussa. Silloinhan sitä tulisi myöntäneeksi samalla, ettei oikeasti ole paljon sitä pässiä älykkäämpi.

Väitänkin siis, että mainonta vaikuttaa aikuisiin, vaikkeivät he sitä tunnusta tai ehkä jopa eivät tiedosta. Enkä minä ole tämän yläpuolella, vaikka alkoholia en juokaan. Muidenkin tuotteiden mainokset jäävät mieleen, joten yleensä myös tuote jää mieleen ja siihen tulee kaupassa ehkä haksahdettua. Yhtä pässi olen siis kuin kaikki muutkin ja mainostoimistojen kassaan kilisee lisää rahaa. Mainonta kannattaa aina. Sitten kun vielä ajattelee, miten alkoholimainonta vaikuttaa lapsiin, jotka eivät osaa olla sitäkään vähää kriittisiä kuin aikuiset, niin huh. Ja päälle vielä kulttuurirasitukset, omasta kokemuksesta tiedän, että vaatii joskus todella paljon pokkaa olla porukasta ainoa, joka ei juo itseään helikopterikänniin.

lauantaina, toukokuuta 12, 2012

Asiallista tietoa abortista

Löysinpäs netistä mielenkiintoisen saitin: Asiallista tietoa abortista. Kuten heti pääsivulla todetaan, netistä on hiukka hankala löytää asiallista, moralisoimatonta tai muuten vain värittynyttä tietoa abortista ja käytännön kokemuksia aborteista. Kauhukokemuksia kyllä löytyy laidasta laitaan: miten kaavinta tehtiin ilman nukutusta, miten lääkärit ja hoitajat kohtelivat kuin torakkaa jääkaapissa, miten vuoti verta ja sattui ja joutui sitten vielä kaavintaan, miten helvetillinen syyllisyydentunto siitä tuli ja niin edelleen. Jätän nyt mainitsematta kaikki ne moraalisaarnat viattomien joukkomurhista ja siitä, miten solumöykyn (tunnetaan myös nimellä alkio) oikeus ja tahto syntyä on paljon tärkeämpi asia kuin naisen oikeus ja tahto määrätä omasta ruumiistaan ja elämästään. Joo, minulle on turha tulla tuota paskaa lykkäämään kurkusta alas ja ei, minulle ei ole tehty aborttia.

Mutta sitten tuohon aborttisivustoon tai mitäpä siitä oikeastaan mitään sanomaan, puhukoon itse puolestaan. Kokoan tähän vain muutaman lainauksen, jotka kannattaa lukaista läpi.

Abortin tekemisestä ei tarvitse tuntea häpeää.
... kukaan [ei] ole raskauden alkamisesta vastuussa yksin.
Psykologi Viveka Kaurasen mukaan tieteellinen tutkimus ei tue käsitystä siitä, että alkuvaiheen raskauden aikana tehty ensimmäinen abortti olisi mielenterveyden kannalta erityisen riskialtista.
Aborttipäätökseen saa olla tyytyväinen. Mahdollisuudesta päättää raskauden jatkamisesta tai keskeyttämisestä voi iloita.
Menetettyä lasta ja omaa äitiyttä on oikeus surra, vaikka valinta on ollut oma. Surua saa tuntea silloinkin, kun päätös tuntuu samaan aikaan oikealta.
Terveydenhoitohenkilökunta ei saa yrittää ohjailla naisen päätöstä suuntaan tai toiseen. Hoitohenkilökunnalla ei ole oikeutta moralisoida tai kritisoida naisen päätöstä. Lääkärin kieltäytyminen aborttilähetteen kirjoittamisesta tai raskaudenkeskeytyksen suorittamisesta on lainvastainen.
Terveydenhoitohenkilökunnalla ei ole oikeutta esittää moralisoivia kommentteja ehkäisyn käyttämättä jättämisestä.

Ps. Tähän postaukseen ei kaivata kommentteja.

lauantaina, toukokuuta 05, 2012

Muistilappu: tutkituta rinnat

Varaanpa joskus joutessani ajan rintojen tutkimukseen. Jos ei muuten niin vaikka varmuuden vuoksi.

Minä taidan olla kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että lähisuvusta ei aikaista rintasyöpää löydy. Äiti on vielä kuusikymppisenäkin ihan terve, isänäidin rintasyöpä löydettiin yli yhdeksänkymppisenä ja siinä iässä on käsittääkseni normaalimpaa, että jokin syöpä on kuin että ei ole. Äidinäidilläkin muistaakseni kaikkea muuta vaivaa oli, muttei rintasyöpää. Ei silti pidä tuudittautua siihen uskoon, ettei se minuun iske.

torstaina, toukokuuta 03, 2012

Kunnan tiesuunnitelmat

Olipa eilen illalla kotipuolessa tiedotustilaisuus kunnan uusimmista tiesuunnitelmista. Edustajia oli kunnasta, projektia vetävästä firmasta, ELY-keskuksesta ja mistähän muualta vielä. Ja kyseessä oli kuulemma vasta alustava suunnitelma, varsinainen tiesuunnitelma tulee vasta ehkä loppukesästä. Kuuntelemassa, kommentoimassa ja kyselemässä oli maanomistajia ja kyläläisiä, joita suunnitelma koskee joko suoraan tai välillisesti.

Suunnitelmasta haisee yksisilmäisyys kauas. Ajatellaan vain yhtä ongelmaa ja halutaan ratkaista se. Ongelma on vedenottamo ja pohjavesialue, siltä alueelta halutaan raskas liikenne pois. Okei, se ratkeaa uudella tielinjauksella, sen myönnän toki, uusi tie kiertäisi nämä alueet kunnon hajuraon päästä. Siinä samalla tullaan kuitenkin todennäköisesti aiheuttamaan muutama ihan uusi ongelma tai pahentamaan jo olemassaolevia.

Suunnittelijoiden mukaan ongelmia on kaksi: vedenottamo JA kantatie 45:lla oleva X-risteys (nelihaaraliittymä näköjään ammattikielellä). Nyt siis halutaan päästä eroon X-risteyksestä, koska se on... noh, vaarallinen tai ainakaan nykyisin ei enää semmoisia haluta rakentaa. Se korvataan siis kahdella T-risteyksellä kilometrin välein. 45:n nopeusrajoitusta ei kuitenkaan aiota laskea 80 km/h:sta. Siis yhden risteysalueen sijaan risteysalueita tulee kaksi. Tiellä on poikittaisliikennettä jonkin verran ja alkuperäisissä suunnitelmissa 20 vuotta sitten, kun vedenottamoa ei ollut, haluttiin parantaa nimenomaan sitä poikittaisliikennettä välillä Järvenpää-Nurmijärvi. Tässä uudessa suunnitelmassa poikittaisliikenne tulisi Järvenpäästä Vanhaa Hämeentietä 45:lle, kääntyisi etelään (loivahkoon ylämäkeen, raskaassa lastissa olevat rekat varmasti kiittävät...) ja kilometrin päästä länteen. Nyt poikittaisliikenne ei kulje 45:sta lainkaan vaan menee sen yli.

Minun pieneen aivokoppaani ei mahdu ajatus siitä, että kaksi risteysaluetta yhden sijaan parantaisi liikenneturvallisuutta vaan epäilen, että siinä käy juuri päinvastoin. 45:n liikennemäärä om kuitenkin aika suuri, samoin nopeus risteysalueella (80 km/h). Siitä huolimatta kääntymiskaistoja ei aiota ainakaan tällä hetkellä rakentaa, liikennemäärät eivät toistaiseksi ole kuulemma niin suuret.

Nykyinen Raalantie jäisi Nukarin päästä noin 3 kilometrin matkalla Nukarilta lähtien yksityistieksi. Toistaiseksi sen katkaisemisesta kokonaan ei ole puhuttu, mutta tuskin se ajatus ihan mahdoton on. Ainakin sen päihin tulisi raskaalle liikenteelle ajokieltomerkit. Pahimmassa tapauksessa siis nukarilaiset joutuisivat ajamaan Nurmijärvelle mennessään Nukarintieltä 45:lle ja sieltä myöhemmin sitten uudelle Raalantielle. Nukarintien, Pertuntien ja 45:n risteys (X-risteys, mutta ei siinä mitään ongelmaa nähdä) on vaikea ja vaarallinen paikka liikenteelle. Kevyestä liikenteestä en halua edes puhua, siinä ei ole suojatietä ja 45:n takana asuvat koululaiset kulkevat siitä kouluun. Jos Nukarilta Nurmijärvelle kulkeva liikenne siirtyy kulkemaan tämän risteyksen kautta, se pahentaa tilannetta entisestään. Tätä kysyttiin suunnittelijoilta, jos sitä on mitenkään huomioitu. Heidän vastaus oli suunnilleen kauniiseen sanamuotoon puettu "ei kiinnosta meitä". Tämäkään ei ole uusi ongelma vaan siitä on puhuttu jo ainakin se 20 vuotta myös, on pyydelty ylikulkua, alikulkua, kiertoliittymää, edes sitä suojatietä, mutta ainoastaan nopeutta 45:lla on laskettu 80 km/h:sta 70 km/h:iin ja asennettu nopeuskamera vähän myöhemmäksi.

Tilaisuudessa maalailtiin hienoja kuvia siitä, miten uusi tienpätkä (ehkä kilometri tai maksimissaan kaksi) olisi hieno, tasainen, loivakaarteinen ja leveä, olisi jopa kunnon pientareet jalankulkijoille. Kun raskaan liikenteen kuulemma on vaikea kulkea nykyistä Raalantietä, kun se on niin kapea, huonokuntoinen ja mutkainen. No paha vain, että sen uusi hieno tie liittyy siihen vanhaan Raalantiehen, joka on edelleen kapea, huonokuntoinen ja mutkainen. Tilanne ei siis parane kuin kilometrin, parin matkalta. Raalantien parantaminen ei taas kuulu tähän suunnitelmaan eikä siitä ole kukaan puhunut mitään missään, vaikka se olisi jo pelkän asfaltin kunnon perusteella korjauskunnossa.

Peltomaata tien alle jää kolmelta tilalta, meiltäkin. Siitä tietysti saadaan korvaukset, mutta nekin herättivät närää, koska korvaushinnat maksetaan ns. keskihintojen perusteella eli kunnassa katsotaan taulukoista, että tuon verran. Herra tietää, miten vanhoja ne taulukot ovat... Tässä närästääkin se, että allekirjoittaneella on edelleen erittäin hyvässä muistissa muutaman vuoden takaiset perintöverot ja perunkirjoitus, johon peltohehtaarin hinnaksi määritettiin 10.000€/ha eikä sekään ollut edes mikään optimistinen arvio hinnasta. Verottajalle se kelpasi kuitenkin ja sen mukaan maksettiin kateus perintövero. Nyt jos toinen virallinen instanssi määrittää hinnan paljonkin tätä alemmaksi, kun on maata ostamassa, niin kyllä korventaa maanomistajaa.

Pöljintä asiassa on se, että mitään vaihtoehtoja suunnitellulle tielinjaukselle ei esitetty. Esimerkiksi nykyisin olemassa olevien teiden pohjavesisuojaus olisi minusta ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta suunnittelijat torppasivat sen lähes täysin. Ei kuulemma voida parantaa sitä X-risteystä, kun siitä pitää päästä eroon. Minusta vain tuntuu, että jos sitä vedenottamoa ei olisi, ei se X-risteys olisi ongelma millekään viralliselle taholle. Kyläläiset ja muu liikenne saisivat tulla sen kanssa toimeen niin kuin tähänkin asti.

keskiviikkona, toukokuuta 02, 2012

Fordeista ja Fusioneista

Viikonloppuna sitten oli Helsingin messukeskuksessa varsinainen messuviikonloppu: Model Expo, Pet Expo, lapsimessut ja kädentaitomessut. Minä tietysti kävin siellä katsomassa mitä kiinnostavaa löytyy. Ei ihan hirveästi, lemmikkipuolella oli sunnuntai-iltapäivään mennessä kai myyty jo suurin osa hamsteri- tai muiden pieneläinten tarvikkeista ja mukaan tarttui vain hamsterinruokaa paria uutta merkkiä. Pienoismallipuolelta haeskelin hevosfiguureja, mutta eipä tullut vastaan. Lapsimessuilla tähtäimessä oli Fordin standi.

No, esillä luonnollisesti oli Fordin perhekalustoa, uusi Grand C-Max tai mikä se nyt oli ja farmari-Focus. Ihan liian isoa, mutta nappasin esittelijää hihasta kiinni ja kyselin siitä uudesta B-Maxista, jka tulee Fusionia korvaamaan. Ikävä kyllä, se tulee vasta loppukesästä tai alkusyksystä Suomeen eikä Fordin ihmisilläkään ollut sen parempaa tietoa mallista. Tuli puheeksi myös Fusion ja se, että Fusion on kadonnut kaikessa hiljaisuudessa Fordin sivuilta. Esittelijät eivät olleet tästä lainkaan tietoisia ja ihmettelivät itsekin. Tarkemmin omia kansioitaan selatessa he myös huomasivat, että Fusion puuttuu myös sieltä. Jätin yhteystietoni ja he lupasivat selvittää Fusionin kohtalon. Sain heti maanantaina sähköpostia, että Fusionin valmistus loppuu kesäkuussa ja uusia ei saa enää tilattua.

Nyt sopii todellakin toivoa, että se B-Max on kelvollinen. Ei esimerkiksi liian iso tai jotain muuta tyhmää. Olenhan täällä blogissakin jo julistanut moneen otteeseen, että Fusion on varsin käytännöllinen auto ja minä ainakin mielelläni jatkaisin Fusionin kanssa vaikka nykyinen auto vaihtoon menisikin. Siskokaan ei ole hirveästi irvistellyt asialle. Perheautoa emme tarvitse, mutta tuollainen pieni tila-auto on just sopiva.

Tässä lista syistä, miksi pidän Fusionista:

  • se on korkea, joten näkyvyys on hyvä ja huonojalkaisempikin pääsee sieltä helposti ylös. Sillä on kyyditty liki satavuotiasta mummua ja äitiäkin, jonka jalat eivät enää olen ihan samassa kunnossa kuin nuorena tyttönä. Korkeuden eittämätön miinus on kuitenkin se, että auto kiemurtaa helposti jos tuulee. Mitä suurempi ajonopeus, sen pelottavampaa se on. Mutta se pitää kyllä kuskin hereillä... Ja kun asian tietää, siihen osaa suhtautua.
  • lyhyt nokka ja perä tekevät siitä helpon pyöritellä vähän ahtaammissakin tiloissa, joten aloittelevalle kuskille se on autona sieltä tuskattomimmasta päästä.
  • 1.6 litran kone on ihan tarpeeksi tehokas normiajoon. Kiihtyvyyttäkin löytyy, kun vaihtaa pienempää vaihdetta ja runttaa vähän kaasua. Vaikka kyllä tuossa viikonloppuna huomasi, että kun on auto täynnä ihmisiä, voi moottorin kuulla sanovan "ynnnggh", jos yrittää samaan tapaan kiihdyttää kolmosella ylämäkeen pienestä vauhdista kuin silloin kun yksikseen ajelee. Mutta sama se kaikissa autoissa on.
  • muutenkin Fusion on tuskaton ajettava, silloin heti kortin saaneena jännitin sitä kytkintä, mutta ainakin meidän yksilössä se on helppo kuin mikä.
  • kuormaa Fusioniin mahtuu vallan kiitettävästi, kun kaataa takapenkit. Tasainen perä on helppo silloin jos tarvitsee lastata ja purkaa jotain painavaa, ei ole minkäänlaista "kynnystä" peräluukussa.
  • melkein unohtui: Fusion on myös edullinen auto ostaa eikä järjettömän kallis pitää.

  • tiistaina, toukokuuta 01, 2012

    Vappu jolloin mikään ei täysin onnistunut

    Tämän päivän ohjelmassa oli vappulounas ravintola Heinätorissa klo 14. Myönnän, oli vakava virhe lähteä vappuna yhtään mihinkään Hervannasta, mutta me ajattelimme olla fiksuja ja ottaa 13-bussin Hervannasta. TKL:n nettisivut kertoivat poikkeusreiteistä, että 13:n reitti idästä lähteen kulkisi pitkin Itsenäisyydenkatua, Rautatienkatua, Satakunnankatua ja sitten jotain ja viimeiseksi Pirkankadulle oikealle reitilleen. Pyynikintori osuisi siis juuri siihen varrelle ja Heinätori on Pyynikintorin laidalla.

    No juu, niinhän sitä tyhmempi luuli. Meidän bussi ajoi rautatieaseman eteen ja kuski ilmoitti, että tässä on päätepysäkki, olkaa niin hyvät ja nouskaa pois. Kiva, mitäs sitten? Meillä ei ollut harmainta aavistusta, missä mahtaisi olla lähin pysäkki Satakunnankadulla tai että mitkä linjat siitä kulkisivat ja millä aikataululla. Käveleminen ruuhkaisen keskustan halki (ja minulla vielä korkeakantaiset kengät jalassa) ei kuulostanut sellaiselta vaihtoehdolta, että olisimme saapuneet paikalle ajoissa. Niinpä otimme taksin rautatieasemalta, siinä onneksi ylipäänsä oli takseja siihen aikaan päivästä. Tekisi niin mieli lähettää kuitti TKL:lle ja pyytää hyvitystä.

    Joo, TKL:n sivuilla kyllä sanottiin, että eri linjoilla ajetaan sunnuntaivuorojen lisäksi myös ylimääräisiä vuoroja keskustaan. Ilmeisesti tämä oli juuri sellainen ylimääräinen vuoro, joka ajoi vain väliä Hervanta-keskusta. Olisi kuitenkin ollut kovin kiva, jos se olisi jotenkin lukenut bussin linjanäytössä tai jotain, koska tämä bussi kuitenkin tuli pysäkille jotakuinkin minuutilleen siihen aikaan kuin aikataulun mukaisen linjankin olisi pitänyt. Siis sen, joka sitten jatkoi matkaansa sinne Pyynikintorin suuntaan.

    Toivottavasti niitä ylimääräisiä linjoja ajettiin myös vielä klo 19 jälkeen illalla, sillä porukkaa oli edelleen liikkeell kuin pipoa. Kolmikymppisen jono keskustorilla oli sitä mittaa, että se ylettyi puoleen väliin toria. Bussi 13 kulki vartin myöhässä aikataulusta ja oli jo yliopiston pysäkillä niin täynnä ettei ottanut enää matkustajia kyytiin.

    Heinätorilla emme ole aiemmin DI:n kanssa käyneet, mutta paikka on kyllä ollut aina listalla, kun ollaan ruokapaikkoja mietitty. Niinpä olin iloinen, kun se valikoitui vappulounaspaikaksi, vaikka ravintolaa ei koskaan ehkä pitäisi arvostella vappulounaan perusteella. Heinätoristakin arvio on tämän perusteella se "ihan ookoo", ei mitään vakavaa vikaa ruuassa, muttei nyt jaksa kirvoittaa mitään ylistyslauseita. Alkuruuaksi valitsin parsa-annoksen, jossa oli juustoa (goudaa?), parmankinkkua, vähän voisulaa ja hunajamelonia. Tätä annosta ei nyt vain voi ryssiä, jos parsan keitto onnistuu. Pääruokana oli ahvenfileitä, ilmeisesti hollandaisekastiketta ja yrtti-perunasosetta. Jälkiruoka puolestaan oli suklaaleivos.

    Kaikki nämä annokset olivat tosiaan ihan hyviä, muttei sen enempää. Siihen nähden 42 euron hinta kolmen ruokalajin menusta tuntui jokseenkin paljolta. Kuitenkin esimerkiksi Henriksissä saa normilistalta 4 ruokalajin menun 49 eurolla ja Näsinneulassa 6 ruokalajin menu on 62 euroa. En tiedä onko näissä vappumenujen hinnoissa vappulisää kovinkin paljon.

    Ruoka tosiaan toimi kyllä, mutta palvelussa oli pahimmanlainen säätämisen maku. Ei mitään vakavia mokia sattunut, mutta kaikenlaista pientä ja kun on tottunut jouheammin sujuvaan tarjoiluun. Oli hyvä, että tarjoilija varmisti tilauksen, muuten olisi saattanut minun ahvenannos muuttua karitsaksi ja toisen ahvenannoksen syöjän tilaama viinilasillinen puuttua kokonaan. Pääruokaa pöytään tuotaessa sain ensimmäisenä karitsan eteeni, mutta onneksi tilaus ei ollut väärin ja kaikki saivat mitä olivat tilanneet. DI oli jäädä ilman punaviiniä, seurueesta muutama oli tilannut pullollisen punkkua, DI sai sen maistaa ja kun viini oli todettu hyväksi, tarjoilija kaatoi sitä kaikille paitsi DI:lle. Leipälautaset kerättiin ennen kuin minä olin syönyt viimeisen leivänpalan, joten murustelin sitten liinalle.
    Ja laskujen selvittäminen oli oma taiteenlajinsa, kun oli kolme pariskuntaa ja yksi yksinäinen (liekö johtunut pariskuntien hahmotusvaikeus siitä, että yksi pareista oli naispari?) ja lopulta laskut tulivat vähän miten sattui. Viinipulloja emme edes tasanneet juojien kesken. DI sai ensin väärän laskun ja sitten meidän oikeasta laskusta puuttui DI:n juoma kahvi, se laskutettiin toiselta pariskunnalta. Onneksi olemme sen verran hyviä tuttuja, että lupasimme tapella rahoista sitten ulkona.
    Yhdellä tarjoilijoista oli kyllä harjoittelija-kyltti rintapielessä, mutta lopulta se taisi olla juuri hän joka vähiten töppäili. Tietenkin tiedän, että on vappu ja paljon asiakkaita ja niin edelleen, mutta silti oli minusta hieman liikaa säätämistä.