perjantaina, kesäkuuta 01, 2012

Irlannin kuulumiset

Tässäpä olisi nopea katsaus siihen, mitä me Dublinissa touhusimme.

La 26.5.12
Saapumispäivä. Lennot länteen ovat kivoja, koska siinä säästää aikaa. Lennon kesto taisi olla jotakuinkin 3 tuntia, mutta kun Irlannissa kello on 2 tuntia jäljessä, "hävisimme" lennolla vain yhden tunnin. Matka sujui moitteettomasti, lentokentältä oli suora bussikuljetus keskustaan ja meidän hotellimme oli aivan keskustassa, Talbot Streetillä. Heivasimme laukut huoneeseen ja lähdimme katselemaan ympärillemme. Poikkesimme parissa kaupassa matkan varrella ja päädyimme syömään erääseen pubiin.
Sieltä lähdimme sitten kiertelemään ja katselemaan vähän Temple Barin aluetta, mutta melko aikaisin jo hipsimme takaisin hotellille nukkumaan. Sää oli todella lämmin ja aurinkoinen.

Su 27.5.12
Tänään suunnitelmissa oli Kildare ja Irish National Stud. Muutamien epäselvyyksien jälkeen löysimme tiemme Heustonin rautatieasemalle ja siitä paikallisella intercityllä puolen tunnin matka Kildareen. Kildaren rautatieasemalta piti olla pikkubussikuljetus keskustaan ja sieltä sitten taas eteenpäin siittolalle. Nnoh, joko aikataulut pettivät tai minulla oli vanhaa tietoa, mutta eipä näkynyt. Kävelimme sitten Kildaren keskustaan, matkaa ei ollut kuin ehkä kilometri. Palloilimme siellä aikamme ja totesimme, että missään ei näy mitään, mikä näyttäisi bussilta, pikkubussilta tai edes taksilta. Mikä neuvoksi? Matkaa on parisen kilometriä ja aurinko räköttää kirkkaalta taivaalta.
Emme keksineet muuta ratkaisua kuin lähteä talsimaan. Eihän se nyt niin kamalan pitkä matka ollut ja samalla tuli katseltua sitten vähän maaseutua. Perillä kohteessa päätimme suunnata ensimmäiseksi katsomaan oritarhoja, joissa majailevat siittolan kuninkaat. Ensin kuitenkin poikkesimme hevosmuseossa, joka oli aika kuiva esitys. Siellä oli Arklen luuranko ja jotain juttua hevosen kehityshistoriasta ja laukkaurheilusta, mutta joka tapauksessa se oli nopeasti nähty.
Orien lisäksi siellä oli varsoja ja tammoja laitumilla myös.

Hevoset, ainakin suurin osa niistä oli aika äkkiä nähty, joten suuntasimme seuraavaksi pyhän Fiachran puutarhaan. Se oli oikeasti mahtava paikka, isoja puita, vettä, kiviä, kalliota. Ja lisäksi se oli kivan varjoinen avoimien laitumien jälkeen. Nimittäin aurinko paistoi ja paistoi ja paistoi.
Myös japanilainen puutarha ansaisee kaikki kehut ja ihastelut. Siellä oli vaikka mitä hienoa ja yleisesti ottaen koko paikka oli upeasti toteutettu. Allekirjoittanut huokaili monessa kohdassa, että kun tuollaisia saisi omaankin pihaansa Nukarilla, mutta koska toteutus vaatisi rajummanpuoleisia maansiirto- ja kallionräjäytystöitä, ehkä harkitsen asiaa vielä kertaalleen.

© KH

Ja aurinko paistoi ja paistoi ja paistoi. Missä ovat ne kuuluisat irlantilaiset sateet, kysyy ihminen, jolla oli mukana kyllä pitkähihaisia ja sateenvarjokin, muttei aurinkovoidetta. Sillä niinhän siinä kävi, että kun kävelimme vielä takaisin Kildareen syömään, oli minulta siihen mennessä palanut rinnusta siitä, missä paita ei ihoa suojannut. Myös naama punoitti aika tavalla, nenä ja poskipäät varsinkin ja naamasta löytyi aurinkolasien jäljiltä selkeä pesukarhukuvio. Naama ei lopulta palanut, mutta tällä hetkellä tuo rinnus on siinä vaiheessa että sitä kutittaa kovasti.

Aterian jälkeen lähdimme odottelemaan seuraavaa junaa Kildaren asemalle ja olin oikein tyytyväinen, kun junassa oli toimiva ilmastointi. Ihanan viileätä! Jälkiviisaana kuitenkin muotoilisin lauseen uudelleen: "Liian viileätä!"

Ma 28.5.12
Sillä seuraavana aamuna yskin keuhkojani ulos tai ainakin sieltä nousi todella mielenkiintoista tavaraa. No kiva, mitään tautia tässä taas kaivattiinkin, kun just vasta on päässyt edellisestä jotakuinkin eroon. Lähdimme kaupungille metsästämään aamupalaa ja siitä sitten eteenpäin. Suunnitelmissa oli kiertää pari museota, mutta maanantai olikin juuri se päivä, kun museot olivat kiinni. Minun olossani ei ollut hirveästi kehumista, joten menimme sitten St. Stephens Greenille istumaan, varjoon, sillä aurinko taas paistoi, paistoi ja paistoi. Aiemmasta jotain oppineena olin käynyt apteekissa hakemassa aurinkovoidetta. Suojakerroin vaivainen 50. Vastoin kaikkia tapojaan myös herra Minä-en-pala-koskaan aka DI halusi marinoida itsensä aurinkorasvalla, sen verran hänenkin käsivarret ja naama olivat ottaneet väriä edellisenä päivänä että halusi vältellä pahempaa damagea.

Kiertelimme vähän myös läheisessä kauppakeskuksessa ja lähdimme siitä sitten syömään. Minä hipsin huilailemaan takaisin hotellille, DI jatkoi vielä kiertelyään.

© KH

Ti 29.5.12
Tälle päivälle oli lupailtu jo pilvistä ja viileämpää keliä ja meillä oli suunnitelmissa käydä Howthissa, Dublinin pohjoispuolella olevassa satamakylässä. Minä olin aamulla kipeä, mutta DI sai minut kuitenkin houkuteltua liikkeelle. Ihan hyvä että sai, Howth oli hieno paikka ja näimme satamassa hylkeitäkin. Minä en jaksanut kovasti kierrellä siellä, istuskelin paljon, mutta silläkin tuli nähtyä jo jotakin. Lounasta söimme paikallisessa ravintolassa ja perkele kun minä en maistanut yhtään mitään siitä. Iltapäivällä palasimme Dubliniin ja minä jäin hotellille huilaamaan 100% varmana siitä, etten lähde liikkeelle patjan ja lakanan välistä ennen torstaiaamun lentoa.

© KH

Ke 30.5.12
Aamulla olin jo paljon paremmassa kunnossa kuin edellisenä päivänä ja tuntui jopa hyvältä idealta lähteä aamiaiselle vähän kauemmas. Sen jälkeen tuntui edelleen hyvältä idealta lähteä käymään parissa museossa, kansallismuseossa ja luonnonhistoriallisessa museossa. Kävelimme niihin Trinity Collegen kautta. Trinity Collegessa olisi ollut se Book of Kells, mutta sen jätimme tänään väliin.
Luonnonhistoriallinen museo oli täynnä täytettyjä eläimiä, keräiltynä yli sadan vuoden aikana. Ensimmäisessä salissa oli irlantilaisia eläimiä, toisessa eläimiä maailmalta. Se oli mielenkiintoinen paikka, jossa oli todella paljon nähtävää.

© KH

Kansallismuseossa kiinnostavin osio oli viikinkiaikaisen Irlannin esineet, mutta muuten tuo kansallismuseo ei jaksanut ihan hirveästi kiinnostaa.

To 31.5.12
Lento lähti Dublinin kentältä niin epäinhimilliseen aikaan kuin 7.40 ja check-in piti olla tehtynä mielellään puolitoista tuntia etukäteen. Käytännössä se tarkoitti sitä, että meille oli tilattu taksi klo 5.30 hotellin eteen. Lisäplussana jännitin kovasti korvieni tilannetta, nuha oli tukkinut myös korvat aika hyvin ja vaikka nenä oli auki, kiitos Duactin ja Nasolinin, eivät korvat olleet kovinkaan kummoisessa kunnossa.
Homma alkoi levitä käsiin jo ennen turvatarkastusta. Emme check-iniä tehdessä huomanneet lainkaan, että minun nimeni oli boarding passissa väärin. Se oli kummitellut jo aiemmin, mutta Helsingistä lähdettäessä nimi oli ihan oikein. Ongelmana oli tällä kertaa sukunimen sijaan etunimi, Sirpa. Se oli varaustiedoissa esitetty muodossa "sukunimi, Sirpa ms", mutta jossain vaiheessa se oli kääntynyt muotoon "sukunimi, sir Pams". Minusta oli siis tehty aatelismies.
Turvatarkastukseen mennessä kysyin sitä sitten ja he käskivät minut takaisin check-in tiskille selvittämään sen. Kilttinä tyttönä minä menin, mutta siellä katseltiin pitkän aikaa varaustietoja ja passia ja todettiin, että passissa on nimi oikein ja varaustiedoissa on sama nimi, joten boarding passilla ei ole väliä. Joten sitten jonon ohi kiilaten turvatarkastukseen, missä luonnollisesti unohdin matkapuhelimen housun taskuun ja käsidesipullon pois nesteiden pussista.

Kuitenkin kaikkien käänteiden jälkeen pääsimme koneeseen ja konekin ilmaan. Nousu ei tuntunut korvissa pahalta, pikemminkin päinvastoin, ne aukesivat. Sitten myöhemmin laskussa varsinkin toinen korva tuntui ikävältä, mutta ei lopulta kovin pahalta. Matkatavaratkin tulivat perille ja pääsimme suuremmin odottelematta Tampereen bussiin ja sitä kautta Tampereelle.

Mitäkö tästä matkasta sitten jäi käteen? Kuluneen rahan, muutaman matkamuiston, räkätaudin, palaneen ihon ja yli 300 valokuvan (suurimmasta osasta vastasi DI) lisäksi myös varmuus siitä, että Dublin on kiva kaupunki, siellä on paljon nähtävää, se on kätevän lentomatkan päässä, siellä on helppo liikkua ainakin keskusta-alueella ja paljon asioita on kävelymatkan päässä. Koska osa päivistä meni sairastaessa, tarkoittaa se sitä, että sinne on päästävä uudelleen.

Dublin - Sirpale suosittelee!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Että hyvä niin, sieltä tuli sitten kotimaan kamaralle aatelismies sir Pams!!! Tervetuloa Sir!
-MUR-MUR-

Sirpale kirjoitti...

Juu ja DI oli pelkkä mr eli varmaankin palveluskuntaa :)