keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2012

Keittiöremontti ja muuta maalaiselämää

Kotikotona Nukarilla on ollut viime syksystä alkaen sellainen ongelma keittiössä, että allaskaappi tuppaa haiskahtamaan. Oletimme siskon kanssa, että siellä olisi jossain kaapin alla tai takana vesivuoto, joten pyrimme välttämään sekä hanan että tiskikoneen käyttöä koko viime talven. Puheissa oli, että viimeistään kesällä se pitäisi saada kuntoon.

Meillä on eräs tuttava, joka on ammattitaitoinen remonttimies ja on käynyt vuosien mittaan laittelemassa kotona yhtä ja toista, vesiputkista laminaattilattiaan. Niin oli selvää, että soitamme ensimmäiseksi hänelle. No, minä lykkäsin moista vastenmielistä hommaa ensin koko sen kolme kuukautta, minkä sisko oli Ranskassa alkuvuodesta. Sitten sisko lykkäsi sitä melkein myös sen kolme kuukautta. Meitä näet pelotti kovasti, että mitä sieltä löytyy, tuleeko isokin remppa ja mitä se maksaa.

Sisko kuitenkin otti itseään niskasta kiinni ja soitti tutulle viime viikolla. Sopivat, että tulee perjantaina katsomaan. Tulin itse perjantai-iltana Nurmijärvelle ja Myllykukon parkkipaikalla on vastassa systeri, joka hymyilee kuin jakoavain. Keittiöremontti on tehty. Ketut siellä mitään vesivahinkoa oli, hajun alkulähde on tiskikone ja siinä käytetty vääränlainen pesuaine. Minulle ei ihan selvinnut, että mikä siinä vanhassa pesuaineessa oli vialla, mutta uutta ostettiin ja varmuuden vuoksi vielä apteekista sitruunahappoa, jolla kone puhdistettiin. Sitten ei muuta kuin ahkeraa käyttöä. Hinnaksi tuli pesuaineineen päivineen alle kymmenen euroa ja aikaa siihen meni ehkä vartti. Ei paha keittiöremontti.

Lisäksi tämä tuttava katsoi myös keittiössä hilseilevää maalipintaa parista kohdasta. Me pahanilmanlinnut tietysti ajattelimme, että nyt on tiiliseinä homeessa, kun ei maali siinä pysy, mutta ei vieläkään: kalkki sieltä vain puskee läpi, käyttämättömästä savupiipusta. Homeesta ei haisuakaan. Tosin sanoin minä jo siskolle, että yleensähän homeongelmat johtuvat siitä, että rakennetaan liian tiivis talo. Kotona sen sijaan vetää vähän joka nurkasta, niin että ainakin se ongelma lienee vältetty.

Mutta joka tapauksessa: iso kivi vierähti sydämeltä!

Ahkeroimme viikonloppuna puutarhassa. Kasvimaa saatiin nypittyä rikkaruohoista ja porkkanat harvennettua, joten se on nyt oikein mainiossa kunnossa ainakin vähän aikaa. Sunnuntaina oli sopivasti poutaa, niin minä leikkasin nurmikon ja sisko kantoi kukkapenkeistä ja reunustoilta ämpärikaupalla rikkaruohoja kompostiin. Täytyy sanoa, että se oli kyllä ihan tehokas viikonloppu, mutta sunnuntai-iltana se kyykkiminen tuntui vähän persauksissa, voin kertoa. Noo, hyötyliikuntaa, hyötyliikuntaa.

1 kommentti:

Leena kirjoitti...

Kyllä meinaan oli persaukset jumissa maanantaina. Nyt taas jo kohta taipuu sinne uudestaan. :)