tiistaina, kesäkuuta 26, 2012

Koeajossa Ford Mondeo 1.6 ecoboost

Auton vaihtamisestahan on ollut blogissa puhetta jo parin otteeseen. Fusionin matkamittari näyttää jo yli 140 tuhatta ja erinnäisiä asioita on korjattu tai korjauslistalla, niin on aika luopua vanhasta palvelijasta ja toivoa, että se löytää hyvän kodin jostain, missä vanhemman auton vaatimuksiin suhtaudutaan suvaitsevaisemmin. Hakusessa olisi sellainen järkevä, vähän käytetty auto.

Sehän ei kuitenkaan estä sitä, etteikö voisi käydä koeajamassa uusia autoja. Niinpä varailin jo hyvissä ajoin viime viikoksi itselleni Mondeon koeajoon paikalliselta Ford-jälleenmyyjältä. Mondeo, varsinkin uusi Mondeo on kyllä hinnaltaan täysin yli budjetin, mutta kai sitä saa haaveilla? Niinpä minut lykättiin järjettömän kokoisen farmari-Mondeon rattiin Automaan pihassa.

Huh huh, sanon minä. En alkanut esitelleen myyjän kanssa käydä sen tarkemmin läpi kaikkia sen mallin hienouksia, mutta olihan siinä vaikka mitä, parkkitutka, automaatti-ilmastointi, kaistanvaihtoavustin tai mikä se nyt oli, ajotietokone... Ajoasennon säätämisessä oli jo omat temppunsa, kun ajoasento on erilainen kuin korkeammassa Fusionissa ja penkistä ja ratista löytyi säätöä vähän joka suuntaan.

Sitten vaan liikkeelle. Fiilis oli kuin ruotsinlaivan ruorissa, auto tuntui todella massiiviselta Fusionin jälkeen, takalasikin oli ainakin puolen kilometrin päässä. Pari ensimmäistä vaihtoa sujuivat vähän nykien, mutta ei se kytkin niin paljon eronnut Fusionin kytkimestä, aika nopeasti sen kanssa pääsi sinuiksi. Olin suunnitellut ajoreitin niin että oli moottoritietä ja kaupunkiajoa, Automaalta ensin kolmostielle kokeilemaan miten hoppa kulkee, sitten Sääksjärven rampista pois, Hervannan ja Hallilan kautta takaisin Nekalaan. Harmi vain, että moottoritiellä oli tuolla matkalla vain satasen rajoitus, ei päässyt hurjastelemaan sataaneljää... sataakahtakymppiä. Mutta ei se mitään, huolimatta siitä että moottorin tilavuus ei ole tuon kummempi, mutta massaa ja kokoa on, auto tuntui ihan pirteältä. Mitään järjettömiä kiihdytyksiä en kokeillut, mutta semmoista normiajoa. Kaupunkiolosuhteissakin se käyttäytyi ihan mukavasti.

Juhlalliseltahan se tuntui ajaa tuollaista isoa autoa pikkukipon jälkeen, mutta samalla vähän persoonattomalta. Moottorikin oli kovin hiljainen sisätiloihin, kaasua painaessa kuulohavainto ei yleensä kertonut, että mitään tapahtuu, selkä vain painui penkkiin. Lisäksi farmariperä kaiutti moottorin äänen niin, että se kuului tulevan takaa.

Oma kommenttini onkin, ettei hassumpi vehje, mutta mitenkään palavasti en siihen rakastunut. Ja siihen tottuminen vaatisi aika paljon aikaa ja kilometrejä. Kyllä sillä silti voisi ajella. Varsinkin jos joku toinen sen ostaisi...

Sisko oli käynyt ajamassa sattumalta saman mallin Hyvinkäällä ja hän puolestaan oli ihastunut siihen ikihyviksi. Tosin epäili, että saattaisi kortti lähteä hyvinkin nopeasti, oli jo kuulemma koeajossa moottoritiellä käynyt pieni "uppista perkele" nopeusmittarin kanssa. Ymmärrän hyvin, auto kulki varsin jouheasti ja saattaisi itselläkin käydä sama juttu, omassa koeajossani jouduin vain vahtimaan sitä Sääksjärven ramppia, niin ettei tehnyt mieli lähteä hurjastelemaan. Lisäksi osuin motarille iltapäiväruuhkan aikoihin.

Ei kommentteja: