maanantaina, heinäkuuta 30, 2012

Hui ukkosta

Tiedättekö mitä eroa on ukkosella maalla ja ukkosella kaupungissa? Yksinkertaista: ensimmäisen tullen ei saa nukuttua, toisen tullen kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan.

Olin viikonloppuna Nukarilla siskon kanssa. Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi oli lupailtu ukkosta, mutta tänä kesänä kaikki Tampereelle annetut ukkosvaroitukset ovat osoittautuneet jotakuinkin turhiksi, joten en ottanut noitakaan ennusteita ihan 100% tosissani. Lauantai-iltana ennen puolta yötä katselin kyllä etelän suunnalla menevää ukkospilveä, joka salamoi komeasti, mutta jyrisi vain vähän ja kaukana. Salamat siirtyivät aina vain idemmäs ja totesin, että jahas, se ukkonen taisi mennä siellä sitten. Menenpä nukkumaan.

Nukkumisesta ei tullut mitään, koska olin ehkä tovin saanut tirsittyä, kun heräsin uudestaan salamointiin ja nyt jo paljon kovempaan jyrinään. En muista toviin sellaista ukkosta nähneenikään, se meni ihan päältä. Salamointi oli todella massiivista, tosin en tainnut nähdä yhtään salamaa ihan sinällään, mutta taivas välkkyi joka puolella niin, että olisi voinut lehteä lukea. Piti käydä ottamassa kakkospakastinkin irti seinästä, iso arkkupakastin on tätä nykyä ylivirtasuojan takana ja muut seinästä irrotettavat laitteet ovatkin säännönmukaisesti yöt irti. Ei siinä sitten oikein voinut nukkua, kun piti se pakastin vahtia takaisin kiinni ja muutenkin... Ukkonen on vähän pelottava juttu maalla. Tai itse asiassa aika paljonkin, jos minulta kysytään. Onneksi se ukkospilvi meni aika nopeasti ylitse, vaikka jatkoikin salamointia ja kumuuttamista vielä kauan ja tietenkin juuri pohjoisen suunnassa, jonne päin makuuhuoneeni ikkuna suunnilleen on. Ja verhot eivät ole maailman paksuimmat. Ei kiva.

Viime yönä ukonilma iski sitten tänne Tampereelle. Minä havahduin siihen vähän, sen verran että huomasin salamoivan ja jyrisevän kovasti. DI oli ikkunan vieressä katselemassa, mutta minä en viitsinyt juuri edes silmiäni avata. Ilmeisesti oli ollut varsin komea ukkonen, sekin.

Öinen ukonilma on kyllä komeaa katseltavaa, kun muuten on pimeätä, kaikki salamat näkyvät todella selkeästi. Vielä kun olisi sellainen huusholli, josta olisi esteetön näköala joka suuntaan. Tampereen asunto on aika hyvä, koska ikkunoita on kolmeen suuntaan ja 5. kerros takaa suht hyvät näköalat vaikka naapuritalot osaa näkymästä blokkaavatkin. Nukarilla on ikkunoita oikeastaan kai joka suuntaan, mutta ainoastaan suoraan luoteeseen aukeaa esteetön peltoaukea. Muissa suunnissa on lähinnä isoja puita tai muuten vain metsää.

maanantaina, heinäkuuta 23, 2012

Sukututkimusta

Sain tuokio sitten mailia tuikituntemattomalta ihmiseltä, joka kertoi harrastavansa sukututkimusta ja päätyneensä erään sukulinjan kautta sitten isänisän perheeseen. Jostain oli myös onkinut tiedon, että joku näistä oli vaihtanut sukunimensä siihen, mikä minulla nyt on. Koska tämä sukunimi on kovin harvinainen, oli hän yksinkertaisella googletuksella löytänyt minun yhteystiedot ja laittoi kyselyä, että mahtaisinko olla mitään sukua kyseisille ihmisille. No tottahan minä ja osasin myös tarjota vähän lisää tietoa tämän suvun lapsista ja lastenlapsista. Tässä ollaan nyt sitten vaihdeltu sähköposteja ja tietoja puolin ja toisin, hän on selvittänyt isänisänäitini sukua aina 1600-luvulle asti! Siitä sukulinjasta nimittäin eroaa hänen "oma" sukuhaaransa. Olikohan se nyt niin että olemme 4. polven serkkuja, ei siis todellakaan mitään kovin läheistä sukua.

Laittelin samantien mailia myös Yhdysvaltoihin, osa isoisäni sisarista nimittäin jäi Amerikkaan kun muu perhe sieltä palasi vuonna 1909 ja joku palasi sinne perheineen muutamaa vuotta myöhemmin. Niitä peruja minulla on Michiganissa ainakin kaksi pikkuserkkua. Isä teetti Nurmijärvellä jotakin sukuselvitystä 90-luvun alussa hänen viimeisen setänsä kuoltua, mutta Nurmijärven kirkonkirjoissa ei ole juuri mitään tietoa näistä Amerikkaan jääneistä. Pikkuserkkuni on tehnyt sukututkimusta itsekin ja häneltä sain pitkän nivaskan tietoja, osa on tietenkin päällekkäisiä omien papereideni kanssa, mutta hänellä taas on kattavammin tietoja juuri niistä Amerikkaan jääneistä.

Tällaisten tietojen kanssa olen siis viime ajat piehtaroinut. Haaveissani on jo kauan ollut alkaa tehdä sukututkimusta enemmänkin. Isänisän puolelta on siis jotain selvitetty 1800-luvun puoliväliin asti, äidinäidinkin puolelta on käsittääkseni jotain tehty ja äiti tietää näistä asioista (ja on edelleen hengissä, toisin kuin isä), mutta isänäiti eli mummuni suku on yksi suuri kysymysmerkki. Jossain isän arkistoissa on tiedot mummun vanhemmista ja sisaruksista, jotain tiedät toki itsekin ja mummu muistaa paljon asioita, mutta tarkempi tonkiminen olisi paikallaan. Mummu nimittäin kertoi oman vaarinsa (isänisän) puhuneen joskus, että suku tulee Saksasta, siihen (tai Ruotsiin) viittaisi vanha sukunimi, joka vaihdettiin perisuomalaiseen joskus 1800-luvulla, luullakseni.

Yksi välttämättömyys kyllä pitäisi hankkia: kelvollinen ohjelmisto sukututkimukseen. Pikkuserkkuni käyttää kuulemma Family Tree Makeria ja netissä olevaa Ancestry.comia. Varsinkin tuo netissä oleva palvelu olisi varsin mielenkiintoinen, mutta herran jestas kun se maksaa! World Explorer membership vuodeksi on liki 300 USD:tä! Gaah, 250 eurolla koodaan tuollaisen itse, ainakin heti kun saan sen Djangon asennettua ja vähän tutustuttua siihen... No, ehken kuitenkaan. Harkinnassa on myös GenoPro, jota testailin joskus vuosikymmen sitten jn joka tuolloin vaikutti ihan pätevältä. Se on huomattavasti halvempi ja kertamaksullinen eli ei vuosittaista rahanmenoa. Family Tree Builderista olisi saatavilla näemmä ilmainenkin versio. Vinkkejä kuitenkin otetaan vastaan hyvistä softista tähän tarkoitukseen.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2012

Muistilappu: pikavuorot

Ei kannata haaveilla menevänsä Tampereelle sellaisella bussilla, joka on sunnuntai-iltapäivällä klo 15.45 Nurmijärven liittymässä. Se on aivan täynnä. Parikymmentä minuuttia aikaisempi on kuulemma huomattavasti tyhjempi.

Satuin nimittäin viime sunnuntaina juuri tähän bussiin. Kuljettaja totesi heti, että auto on täynnä, joten sain istumapaikaksi kuskin vieressä olevan "matkaoppaan paikan". Se ei ollut maailman mukavin istua, mutta siitä oli maailman parhaat näkymät. Hämeenlinnassa sitten jäi sen verran porukkaa kyydistä, että pääsin ihan oikealle paikalle.
Kuski tosiaan varoitti juuri tuosta nimenomaisesta bussista, että se on kuulemma aina täynnä. No, tämä oli toinen kerta kun olin tuohon vuoroon osunut, ensimmäisellä kerralla löysin istumapaikan ihan auton perältä, mutta se oli viimeisiä vapaita paikkoja Nurmijärven kohdalla.

Ja aina kun edes suunnitelmissa on bussireissaaminen, ota mukaan pitkähihainen. Busseissa on ilmastointi ja se on jees, mutta jostain käytävän puolelta tulee puhallus suoraan syliin ja se on vähän kylmä. Ehkä huivikaan ei ole liioittelua.

torstaina, heinäkuuta 19, 2012

Kesäkivaa

Kesässä, vaikka sitten viileässä ja sateisessakin, on plussapuolia:

1. sääennusteet, jotka eivät pidä paikkaansa
Eilen iltapäivällä sekä Foreca että FMI lupasivat Tampereelle illaksi sadetta, mutta kummankaan sadetutka ei kertonut, että mistä sitä sadetta oikein tulisi. Niinpä päätimme uhmata kohtaloa ja lähteä Kauppahallin kautta Viikinsaareen. Kannatti: vettä ei satanut sitten tippaakaan, aurinko paistoi melkein koko ajan. Kävimme piknikillä saaren rantakallioilla, mukana oli patonkia, paria juustoa ja leikkeleitä.

2. aikaiset kanttarellit
Bongailin jo viikonloppuna Nukarilta ensimmäisiä kanttarelleja, vielä tosin pieniä, mutta niitä näytti olevan aika paljon tulossa. Facebookissa sisko tiistai-iltana kertoi että mustikkametsäreissu oli vaihtunut kanttarellireissuksi. Myös eilen bongasin Viikinsaaresta kanttarelleja.
Syksyssä parasta on sienestys. Miksei marjastuskin, mutta sienestys on palkitsevampaa, koska saadakseen ämpärin täyteen, ei tarvitse raataa ihan sutena kuten marjojen kanssa. Lisäksi sienten löytämiseen liittyy aina löytämisen tunne, mustikoita noilla nurkilla taas on vähän joka puolella, niitä ei tarvitse erityisesti etsiä.
Meidän "taloudessa" on vain yksi marjapoimuri, jonka vaari on modannut käyttöön sopivaksi ja sisko on ominut itselleen. Ja sen poimurin keräämien marjojen puhdistaminen on varsin työlästä. Mustikkavuosi näyttää Nukarilla ainakin aika hyvältä.

3. salaatti kotipellosta
Viikonloppuna oltiin siskon kanssa kahdestaan Nukarilla ja nautittiin kasvimaan sadosta. Siellä on joka sortin salaattia vaikka muille jakaa ja toisen kylvön retiisejäkin. Myönnän, että siinä vaiheessa kun lautasella on kasa salaattia omasta pellosta lohen kyljessä, ei enää yhtään harmita se, että kasvimaalla on saanut alkukesällä kykkiä takapuoli hoosiannaa huutaen meikäläinenkin, vaikken tokikaan niin usein kuin sisko.

4. mansikat
Viikonloppuna käytiin myös hakemassa se perinteinen 5 kilon mansikkasatsi paikalliselta mansikkatilalta. Nykyaika on ehtinyt Koivistoisellekin asti, siellä voi maksaa marjat käteisen sijaan myös kortilla.
Suurin osa mansikoista meni pakkaseen, mutta osa myös omiin suihin joko sinällään tai kermavaahdon kera. Voin myös suositella yhdistelmää leipäjuusto (lämmitettynä), mansikat ja kermavaahto. Pitkästä aikaa tulin myös syöneeksi oikeata kermavaahtoa, esimerkiksi työpaikkaruokalan jälkiruuissa on lisänä vain jotain kermavaahdon kaltaista valmistetta, ihan hyviä nekin, mutta nyt taas muistui mieleen, miten törkeän hyvää on ihan ehta kermasta tehty vaahto.
Sisko teki myös elämänsä ensimmäistä mansikkahyydykettä, joka oli vähän niinkuin kotitekoista jäätelöä. Herkkunamia, mutta totesimme, että se toimisi paremmin jos mansikat olisivat soseena eivätkä palasina seassa. Mummulle veimme myös muutaman mansikan, että hänkin sai suun makeaksi.

5. loma
Loman alkuun on kaksi viikkoa ja päivä. Koska heinäkuu on ollut näin sateinen ja viileä, on yksinomaan loogista ja reilua, että elokuussa on aurinkoa ja hellettä. Ja paljon kanttarelleja. Lomaa on kolme viikkoa ja minulla on kolme suunnitelmaa: viikko Tampereella, viikko Ruokolahdella ja viikko Nukarilla tai jotain sinne päin, säistä ja fiiliksestä riippuen.

6. iPad
DI osti keväällä itselleen uusimman iPadin, joten vanha vapautui minulle. Se on aivan loistava vempain reissussa! Kevyt, pieni, kelpaa nettisurffailuun eli siihen, mihin sitä yleensä tarvitsenkin matkoilla. Oma läppärini nimittäin on iso ja painava, sen kantaminen edes repussa ei ole hupaa. iPad on aivan toista maata.
Minun tarvitsisi keksiä siihen jostain sim-kortti ja sopiva dataliittymä. Ongelmalliseksi asian tekee se, että maksan nyt jo vajaan kympin kuussa siitä ilosta, että voin kännykästäni käyttää dataa rajattomasti, mutta operaattori ei tarjoa kuulemma enää dual-simmejä että saisin samaa liittymää käytettyä myös iPadissa samaan hintaan. Minusta ei taas ole järkeä maksaa tuplahintaa siitä, että voin käyttää datayhteyttä sekä kännykästä että iPadista, joten jotain muuta on keksittävä.