sunnuntaina, elokuuta 19, 2012

Tarina maahanmuuttajasta

Minusta on perinjuurin outoa, ellei peräti epäloogista ja täysin järjetöntä, että hommafoorumilaiset ynnä muut perussuomalaiset punaniskajuntit ovat ottaneet esikuvakseen ja ihanteekseen maahanmuuttajan. He ihannoivat tätä maahanmuuttajaa niin paljon, etteivät salli häntä pilkattavan millään tavoin tai esitettävän mitenkään epäilyttävässä valossa. Onhan hän sankari! Pyhä! Ja kyllä: maahanmuuttajataustainen. Jotenkin tämä tuntuu aina unohtuvan kaikilta ja tyyppiä pidetään suomalaisuuden suurimpana symbolina.

Itse asiassa kyseinen kaveri on kolmannen polven maahanmuuttaja isänsä puolelta ja äitikin on ulkomaalaistaustaisesta suvusta. Niin he ovat olleet olevinaan herrakansaa täällä Suomessa, että tänne muuttaessaan säilyttivät omat tapansa, oman kielensä ja kulttuurinsa. Tämä hommafoorumin sankarikin opetteli suomen kielen kunnolla vasta aikuisiällään, kun oli pakko, ei yhtään aikaisemmin.

Lisäksi tämä kaveri kävi koulunsa Suomessa, mutta muutti sitten ulkomaille töihin. Itse asiassa hän teki vuosikymmenien uran itänaapurimme armeijassa ja yleni varsin korkealle tasolle. Hän meni myös naimisiin venäläisen naisen kanssa ja he saivat venäläisiä lapsia. Voiko ihminen enää ryssemmäksi muuttua?

Tämä ihminen pitäisi olla siis hommafoorumilaisten mielestä vihollinen numero yksi, ei todellakaan mitään ihailtava esikuva. Hehän kammoksuvat maahanmuuttajia, pitävät heitä kaikkia raiskaajina ja yhteiskunnan loisina, heidän kulttuuriaan ja kieltään paheksuttavina asioina. Ja kuitenkin he ihannoivat yli kaiken tätä edellä kuvattua miestä! Logiikka ontuu pahasti ja he tekevät itsensä naurunalaiseksi tällä tavoin (olettaen etteivät sitä jo ole).

Niin kukako tämä mainittu mies ja esikuva sitten on? No se oli yksi Mannerheim.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

käsittääkseni kun Marski palveli Venäjän armeijassa, Suomi oli osa Venäjää. Siellä hän sai arvokkaan koulutuksen jolla palveli isänmaata mm. vapaussodassa, tämän jälkeen valtionhoitajana, kuin myös ylipäällikkönä sekä presidenttinä. Todellinen valtionmies siis. Sankari joka sai joukot uskomaan yhteiseen asiaan kun ei juuri muuta ollut kuin toivo.