keskiviikkona, syyskuuta 12, 2012

Lintuja ja sieniä

Olen aina vähän murehtinut sitä, miten kehnosti tunnen eri lintulajeja. Metsästyskokeen lintujen tunnistusosiotakin jännitin kovasti enkä vieläkään tunnista metsästäjänoppaan kaikkia lintuja lajilleen. En minä nyt miksikään himo-ornitologiksi halua, mutta olisihan se kiva tuntea lintuja vähän paremmin, eikö totta?

Poikkesimme DI:n kanssa joitain viikkoja sitten Vapriikissa, jonka katon alta löytyy tätä nykyä myös Tampereen luonnontieteellisen museon kokoelma. Jossain seinustalla oli kosketusnäyttö, joka lupasi lintuvisaa. Tasoja oli neljä, aloittelija, harrastaja, edistynyt ja mestari, tai jotain sinne päin. Kukin taso esitteli 20 lintua kuvin ja äänin ja ne piti tunnistaa. Aloittelija- ja harrastajatason linnuista tunnistin ylivoimaisesti suurimman osan, edistyneeltä tasoltakin vielä aika monta ja mestaritasoltakin jokusen lajin. Monta lintua tunnistin heimolleen vaikken ihan lajilleen: tämä on jokin lokki, tämä jokin pöllö ja tuo on jokin tikkalaji. Karkea arvio on siis että tunnistan joko ulkonäöstä tai äänestä noin 50 lintulajia!

Minusta se ei ole lainkaan kehno lukema, ottaen huomioon, etten todellakaan kulje työkseni tai edes harrastuksekseni metsissä ja pelloilla kiikarin ja lintukirjan kanssa. Tietenkin se on vaatimaton lukema, Wikipedian mukaan Suomen lintulajistoon kuuluu 461 eri lajia, tosin niistä säännöllisesti pesiviä lajeja on 240.

Linnuista ehdottomia suosikkejani ovat tikat. Käpytikka on yleinen koputtelija kotipuolessa ja sen touhuja pääsee helposti katselemaan suht läheltä ihan vaikka pihapiirissäkin, kun se naputtelee pihan sähkötolpassa. Eikä ole erityisen tavatonta, jos sen onnistuu bongaamaan Hervannan nurkiltakin. Palokärki on harvinaisempi sekä nähdä että kuulla, mutta kyllä niitäkin siellä on liikkunut. Se kuitenkin arvostaa enemmän vanhempaa metsää ja viime vuosina paljon vanhoja metsiä on kaadettu.


Vähän sama juttu on myös ruokasienten kanssa, mutta kun oikein alkaa laskea, niin aika monta ruokasienilajiakin minä tunnen:
- kanttarelli
- suppilovahvero
- karvarousku
- kangasrousku
- herkkutatit
- punikkitatit
- lehtikuusentatti
- korvasieni
- lampaankääpä
- mustatorvisieni
- mustavahakas
- limanuljaska
- mustarousku (ruokasienistatus kyseenalainen, muttei siihen kuitenkaan kuole)

Näiden lisäksi luulisin tunnistavani myös ukonsienen, kehnäsienen, suomumustesienen ja voitatin. Toiveissa olisi opetella myös haaparousku, leppärousku ja sikurirousku.

Ongelmanahan tässä on se, että mistä noita löytää? Kyllähän minä keräisin, mutta kun ei niitä löydy! Tai sitten minulla vain ei ole silmää, mutta oli miten oli, en vain törmää useinkaan näihin sieniin. Mutta kunhan paranen tästä räkätaudista, aion lähteä tepparoitsemaan ämpärin ja veitsen kanssa Hervannan maastoihin. Pitäisi sitä tatintynkää täältäkin löytyä. Harmi ettei DI ole vielä lupautunut lähtemään mukaan suunnistajaksi ja hirvikärpässyötiksi.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Älä yksin mene kauaksi metsään, voi tulla karhu vastaan.Oliko viime tai toissa vuonna, kun Hervannan metsissä oli tavattu karhu jossain lenkkipolulla.
-MUR-MUR-