sunnuntaina, syyskuuta 30, 2012

Ruokaa ja riehumista

Kun mies on ollut ison osan viikkoa poissa kotoa, oli viikonloppuna sopiva tilaisuus viettää vähän laatuaikaa. DI oli saanut H&H Delistä lahjakortin, jolla sai Hella&Huoneesta kolmen lajin yllätysmenun kahdelle hintaan 52€. Kortti piti käyttää syyskuun aikana ja tiukillehan se meinasi mennä, kun vasta viime viikolla huomasin pöydän varata lauantaiksi.

Emme ole käyneet H&H:ssa luultavasti vuoteen, viimeinen varma merkintä löytyy viime vuoden syyskuulta. No, paikka sinänsä ei ole muuttunut edelliskerrasta ja ruoka on edelleen taatusti hyvää. Tällä kertaa yllätysmenun linja oli kyllä minusta vähän laskeva.
Aivan aluksi saimme pienet keittiön tervehdykset, tomaatti-pannacottaa ja basilikalla maustettua smetanaa. Se oli todella, todella hyvää, maut olivat kerrassaan upeita. Alkuruokana oli silliä (muistaakseni marinoitua), kapris-kananmunasalaattia ja olikohan siinä nyt valkosipulilientä vielä. Se tietysti jaksoi ilahduttaa kalan ystävää eli minua.

Minä en pidä herneistä, oluesta enkä yleensä lampaastakaan. Niinpä ilmeeni oli näkemisen arvoinen kun pääruoka kannettiin pöytään: pitkään haudutettua karitsanniskaa, lampaankielestä tehtyä ryynimakkaraa, olutkastiketta ja jäädytettyä hernettä! Näiden lisäksi lautasella oli kyssäkaalia ja ohrattoa. No, sitä hernettä oli niin vähän, että siitä selvisi hengissä ja hyvinhän se sinne sopi muiden juttujen sekaan. Ryynimakkara oli hyvää ja se karitsanniska uskomattoman mureata ja hyvänmakuista. Siinä maistui lammas miedosti, sen verran että tiesi lammasta syövänsä, muttei niin paljon, että minä olisin sille nirpistellyt. Ja olutkastike oli hyvä myös, koska siinä ei maistunut olut lainkaan... Makeahkoa se oli ja tummaa, aivan erilaista kuin DI:n joskus muinoin tekemä vehnäolutkastike, josta en pitänyt. Niin, pääruoka oli siis hyvää, muttei minusta erityisen loistavaa.

Valitettavasti jälkiruoka meni vielä vähän alemmas, se sisälsi ison palan sinihomejuustoa, olisikohan ollut tanskalaista ja samaa juustoa friteerattuna pallona. Pallon kanssa oli vielä ruusunmarjasosetta. Se pallo oli minusta aika yhdentekevä. Juusto sinänsä oli kyllä hyvää, mutta sitä oli aika iso palanen. Ja meikäläinen herkkuperse ottaisi mieluusti jälkiruuaksi jotain makeaa.

Emme ole käyneet H&H:ssa viikonloppuisin ehkä koskaan. Niinpä oli yllätys, että paikka oli kokolailla täynnä. Onneksi se ei juuri näkynyt odotusajoissa, palvelu pelasi moitteettomasti. Silti totesimme kaksin, että ehkä jatkossa on parempi keskittyä viikonloppuisin kokkaamaan itse kotona ja jättää ravintolaillalliset viikolle.

Koska olimme sopivasti kaupungilla ykköset päällä, ajattelimme lähteä vähän bilettämään. Siitäkin on vähän liian pitkä tovi kun olemme viimeksi käyneet missään tanssimassa. Teknoon ja muuhun konemusiikkiin painottunut Volume on lopettanut, samoin Tabu, tosin jälkimmäisen tilalle on tullut toisenniminen yökerho. Valintamme päätyi tällä kertaa kuitenkin muinaisen Nite Trainin tiloissa olevaan Fat Ladyyn. Sehän oli, samoin kuin kai koko talo, pitkän aikaa remontissa alakerran ravintolan tuhopolton jäljiltä.

Minulla oli omat epäilykseni Fat Ladysta ja ne osin toteutuivat. Muu asiakaskunta oli kymmenkunta vuotta meikäläistä nuorempaa, minä jakussa ja DI puvussa erotuimme joukosta kuin piikkisiat lammaslaumasta ja heti puolen yön jälkeen alkoi tanssilattialla olla tungosta ja humalaisia ihmisiä. Uusi sisustus oli kyllä ihan hieno ja musiikkikin tanssittavaa. Tämä olisi ehkä sellainen paikka, johon pitäisi tulla viikolla, jolloin lattialla toivon mukaan olisi tyhjempää. Mitenköhän paljon puhumista vaatisi se, että voisi pitää torstait vapaana ja olla lauantait töissä, että pääsisi viikolla bilettämään ilman että seuraavana aamuna pitäisi mennä töihin...

Ei kommentteja: