maanantaina, syyskuuta 24, 2012

Syyskuun sirpaleita, osa 2

1. sienestystä
Viikko sitten viikonloppuna olin koti-kotona Nukarilla ja kävin sienestämässä. Silloin löytyi karvarouskuja sen verran, että niitä päätyi pakkaseen asti, kauden ekat suppilovahverot ja vikat kanttarellit (anteeksi että kirjoitan kanttarellin kahdella t:llä, yrittäkää kestää). Niin, ja onnistuin löytämään yhden herkkutatin, joka ei ollut kauttaaltaan matoinen ja toisen, joka oli vain puoliksi matoinen. Näistä tuli oikein kelvollinen herkkutattimunakas.

Myös viime perjantaina ajoin töistä suoraan kiireellä Nukarille ja painelin heti sieneen, kun lauantain sääennusteet olivat vähän monitulkintaisia. Löytyneet karvarouskut olivat jo ylikasvaneita, sateenhakkaamia ja matoisia. Sen sijaan löysin aimo kasan suppiksia, muutaman mustatorvisienen ja yhden ison lampaankäävän. Torvisienet ja lampaankääpä joutuivat heti parempiin suihin, suppiset perkasin, paistoin ja pakastin. Lampaankääpä oli muuten törkeän hyvää.

Suppiksia näyttää olevan vaikka muille jakaa. Vaikka meidän suppilovahverometsä on kaadettu, niitä löytyy sentään muualtakin. Löysin niitä myös kovin kummallisesta paikasta, nuoresta metsästä tiheän heinikon seasta. Täytyy näyttää paikka siskollekin.

Sen sijaan kangasrouskuja vaivaa joku, sillä olen tänä vuonna löytänyt yhden käden sormilla laskettavan määrän madottomia kangasrouskuja eikä niitä matoisiakaan ole montaa ollut. Ja meillä siellä kallion päällä oli niinkin hyvä paikka olevinaan! Juttelin naapurin kanssa sienistä ja myös he sanoivat ettei heidän kangasrouskupaikassaan ole tänä vuonna ollut yhtään mitään. Perin juurin outoa.

2. Hirvikärpäset
Ja hei, hirvikärpäset ovat melkein loistaneet poissaolollaan! Molemmilla sienireissuilla on takkiin tarttunut vain muutama hirvari, vaikka olen tuntitolkulla mesonut metsässä. Ei sillä että valittaisin asiasta, päinvastoin.

3. Ylinopeudet
En todellakaan väitä, että itse ajaisin aina nopeusrajoitusten mukaan, mutta kyllä se pistää silmään kun ajan sataa kahtakymppiä moottoritiellä ja ohitse painaa Volvo peräkärry perässään. Minä ihan oikeasti kuvittelin (ja niin myös autokoulussa uskoteltiin), että peräkärryn, tyhjän tai täyden kanssa saa ajaa vain 80km/h. Myös moottoritiellä. Vastaantulevien kaistalla osui silmään myös joku auto, joka veti venettä perässään ja oli juuri ohittamassa rekkaa. Rekan nopeudeksi voitaneen olettaa 90km/h, joten kuvion olisi pitänyt minun mielestäni olla päinvastainen: rekka ohittamassa venekuskia.

Tai että edellä ajelee paku, jonka persiissä on satasen lätkä ja kiinni en saa vaikka itsellä on lähes 130km/h lasissa.

4. Niin, ne ylinopeudet
Nurmijärvi-Tampere-välillä säästää vajaan vartin matka-ajassa, jos keli on hyvä, liikennettä vähän ja kaahaa niin että kortti ei lähde, mutta sakot tulisi. Suunnilleen tunti kymmenen minuuttia meni Myllykukon pihasta kotipihaan, mutta sunnuntaina kun sadekelillä ajelin tarkasti rajoitusten mukaan (tai vähän allekin) meni vajaa puolitoista tuntia kotipihasta toiseen kotipihaan. Että eipä sillä juuri elämäänsä tuhlaa, jos ajelee rajoitusten mukaan.

5. Maaseudun antimia
Joka paikassa toitotetaan sitä, että omenoita on kaikki puut pullollaan ja se pitää muuten paikkaansa. Vähempikin riittäisi, sanoo ihminen, jonka pihasta löytyy seitsemän kappaletta isoja, vanhoja omenapuita. Paitsi omenoita, myös luumuja on tullut niin, että puusta oksat repeää. Sekä sisko että minä olemme vieneet luumuja työpaikoillemme ja niiden menekki on omenoita parempi, koska omenapuita melkein jokaisella on, mutta luumuja harvemmalla. Meidän luumupuu teki tänä vuonna todella isoja luumuja.

6. Kunnan tiesuunnitelmat, osa X
Olin keväällä koko lailla tuohduksissani kunnan tiesuunnitelmista, joissa ei oikeasti ole päätä eikä häntää noin kokonaisuutta ajatellen. No, tästä huolimatta sitä uutta tietä ollaan kovasti puuhaamassa ja nyt viimein tipahti postilaatikkoon suunnitelmat uudelle tielle tulevista peltoliittymistä.
Kunnalla tuntuu olevan ylimääräistä rahaa, kun tuo tie pitää välttämättä saada aikaan, mutta peltoliittymistä sitten kitsastellaan! No okei, miltei jokainen lohko sai oman liittymänsä (naapurin yhdestä lohkosta se on jäänyt puuttumaan, milläs sinne mennään sitten? Lentämälläkö?), mutta ne on sijoitettu niin pöljästi, että päästäkseen tien toiselle puolelle, on maatalouskoneilla ajettava tietä pitkin pätkän matkaa. Liittymät eivät ole vastakkain, jolloin traktorilla tai puimurilla pääsisi kätevästi tien ylitse mahdollisimman vähän häiritsemättä muuta liikennettä.
No, maanomistajilta pyydettiin kommenttia suunnitelmista ja niitähän sitten yksissä tuumin mietittiin, että ollaan kaikki vähän samoilla linjoilla.

Tosiasia on, että me siskon kanssa tuskin lähdemme käräjöimään noista maista, pakkolunastukseenhan ne menevät, jos kunta ne kerran väkisin haluaa ja me emme niitä vapaaehtoisesti luovuta. Jää meille luultavasti vielä maksettavaksi oikeudenkäyntikulujakin semmoisesta sirkuksesta. Ja toisaalta, mitäs me niillä pelloilla tehdään, kun ei itse viljellä? Sama sen väliä vaikka tie ne halkaisisikin (no ei se nyt ihan se ja sama ole, mutta viljelyn kannalta meille kyllä on).

Sen kuitenkin lupaan, että ihan ilman pyristelyä kunta ei tästä selviä, sillä onhan se nyt iankaiken typerää rakentaa uusi tie, kun olemassa olevalle tielle voisi tehdä pohjavesisuojauksen. Kukaan ei ole vielä onnistunut kunnasta onkimaan tiehankkeen kustannusarviota, vaikka taatusti sellainen on tehty hyvissä ajoin. Ei tällaista hanketta aleta suunnitella ilman tietoa siitä, mitä se tulee maksamaan.
Maanteiden pohjavesisuojausten hinnoista on vähän vaikea löytää tietoa, mutta yksi ELY-keskuksen dokumentti löytyi, jossa väitettiin että 550 metrin pohjavesisuojauksen rakentaminen maksaisi 260.000€. (lähde, s. 27). Tietenkin kohde on eri ja varmaan erilainen, joten suoraan ihan juuri tuota hintaa tuskin voidaan soveltaa Nukarille, mutta suuntaa-antava se nyt ainakin ensihätään on.
Täällä suojausta tarvitseva matka olisi kilometrin tai puolitoista, joten hinnan voisi kertoa kahdella tai kolmella, mutta silti se jäisi vielä alle miljoonaan euroon. Minulla on sellainen kutina pers'vaossa, että se uusi hieno tie kaikkine töineen, maineen ja muineen ei ihan vielä miljoonalla siunaannu.

Aiomme siskon kanssa tästä vähän kailottaa sopivissa kohdissa, kunnanvaltuustohan se kaiketi viime kädessä päättää tällaisista. Kunnanvaltuustoa ei perinteisesti ole kiinnostanut juuri mikään muu kuin Klaukkala, niin me kätevästi vetoamme tähän: ajatelkaa nyt kun tänne peräkylille (mahdollisimman kauas Klaukkalasta!) ollaan näin hienoa tietä suunnittelemassa ja Klaukkalaan ei jää yhtään rahaa! Saisitte tuolla hinnalla parannettua Klaken liikennejärjestelyjä ja vaikka mitä, että jos nyt vain teettäisitte suojauksen tuohon vanhaan tiehen, kyllä me nukarilaiset ollaan sen tien ja risteyksien kanssa ennenkin selvitty, ei me semmoisia kato tarvita.

Niin että tiedätte siellä kunnassa varoa sitten. Me olemme äänekästä, pahansisuista ja muutenkin ikävää sakkia, kun sille päälle satumme.

Aaa, täytyykin huomauttaa siskolle, että nythän on kunnallisvaalit tulossa ja hän on nurmijärveläinen, niin voisi vähän selvitellä ehdokkaiden kantaa tiehankkeeseen. Voi tosin olla, että suurin osa ehdokkaista, vaikka olisivat vanhoja valtuuston jäseniäkin, eivät tiedä koko suunnitelmista mitään...

7. Vartiointi
Kuten kerrottua, asuntomessuilta tarttui mukaan tarjous vartiointijärjestelmästä Nukarille ja se käytiin kuukausi sitten asentamassakin. Minun täytyy sanoa, että rahankulun lisäksi se on kyllä lisännyt mielenrauhaa. Sitä varten se vähän hankittiinkin. Eihän se tietysti idioottivarma ole, mutta jos kotona jotain tapahtuu, niin nyt on ainakin mahdollisuus, että saamme tietää siitä. Jos mitään järjestelmää ei olisi, emme taatusti tietäisi vaikka talo palaisi maan tasalle. Niin, vartioinnin lisäksi siellä on myös siis palohälyttimet, jotka toimittavat hälytyksen valvomoon.

Järjestelmä on mahdollisimman simppeli käyttää, se kytketään pois päältä joko avaimenperällä tai numerokoodilla ja päälle laitettaessa valitaan otetaanko täysi suojaus vai vain kuorisuojaus ja kytketään se päälle samoin avaimenperällä tai koodilla. Kuorisuojaus tarkoittaa sitä, että järjestelmän voi kytkeä päälle silloinkin kun on itse sisällä. Silloin se nuuskii vain ovien koskettimia, mutta sisällä olevat liiketunnistimet ovat pois päältä. Yleensä se on päällä yöaikaan. Se on omalta osaltaan vähän rauhoittanut meikäläisen hermoja ja toisaalta on se kiva tietää Tampereeltakin käsin, että kotipuolessa on suojaukset kunnossa.

Paljonhan minä ainakin luotan jo ihan niihin tarroihin, jotka kertovat jo postilaatikolta lähtien, että tässä huushollissa on vartiointi. Tarroja on postilaatikossa, ovien pielissä ja muutamassa ikkunassa tai ikkunalaudassa. Pitäisi ehkä pyytää vielä muutama lisää, niin saisimme koko talon kuorrutettua niillä. Ja tietysti voisi hankkia yhden tai vaikka kaksi palohälytintä lisääkin...

8. Vähän ravintola-asiaa
Poikkesin tuossa joku päivä itsekseni syömässä Piemontessa. Tarjolla oli alkuruuaksi artisokkakeittoa ja voi jumaliste kun se oli TAIVAALLISTA. Olin tilannut pääruuaksi kalaa, mutta mielessä kävi keiton syötyäni, että peruutan kala-annoksen ja pyydän tilalle saavillisen tätä keittoa. En sitten kehdannut, en kehdannut edes nuolla lautasta, koska ravintolassa oli muitakin asiakkaita...

Ei kommentteja: