tiistaina, syyskuuta 11, 2012

Syyskuun sirpaleita

1. Lentsua pukkaa
Eikös flunssien ynnä muiden räkätautien itämisaika ole viikko tai pari? No, meni sitten ihan kalenterin mukaan tämäkin sairastaminen, palailin lomilta kaksi viikkoa sitten ja nyt on lentsu päällä. Tosin se aloitteli jo perjantaina, oli vähän sellainen nuutunut olo, lauantain ja sunnuntain torkuttelin pääosin vaakatasossa kun olo oli edelleen nuutunut vaikka mitään varsinaista flunssaa iskenyt päälle. Tosin otin flunssantapon tosissani, perjantai-illasta lähtien on mennyt useampi tabletti päivässä sekä C- että D-vitamiinia, valkosipulia, tuoretta inkivääriä ja sitten kaapinpohjalta löytyi edelliseen tautiin määrättyjä Duacteja.

En tiedä, onko se hyvissä ajoin aloitetun Duact-kuurin ansiota, että nuha on ollut erityisen kesy. Itse asiassa nenä on miltei koko ajan auki eikä mitään ärsyttäviä tukkoja tai vuotamista. Hitsi, Duactia pitäisi löytyä kaapista aina näiden varalta. Minusta Duactin teho on ollut välillä vähän kehnonlainen, mutta toisaalta sen syömisen onkin yleensä aloittanut vasta sairastettuaan pari-kolme päivää, kun on vääntäytynyt lekuriin.

Kävin minä eilen lääkärissäkin, en erityisesti flunssan takia vaan siksi, että varsinkin sunnuntaina ja vielä eilisaamunakin nielu oli just sen tuntuinen, että se on taas tulehtunut. Lääkäri sanoi tälläkin kertaa, ettei näytä tulehtuneelta, mutta oli sen verran fiksu, että otatti testit. Viime keväänähän kolme lääkäriä sanoi ettei näytä tulehtuneelta ja vasta viimeinen tajusi testata ja kappas kun sieltä löytyikin tulehdus! Siinä vaiheessa kurkku oli ollut kipeä jo lähemmäs pari viikkoa.

Pikatesti ja tulehdusarvot olivat puhtaat, viljelyn tuloksia odotetaan tässä lähipäivinä. Tosin kurkku on ollut paremman tuntuinen, ei terve vielä, muttei mikään järkyttävän kipeäkään.

2. Lapsenmurha
Minun piti jo aikaisemmin kirjoittaa aiheesta, mutta tekstistä ei olisi jäänyt jäljelle juuri mitään, jos olisin poistanut siitä kirosanat. Mutta joka tapauksessa viime aikoinahan on mediassa kohkattu joka kantilta 8-vuotiaan Eerikan surmaa ja kaikkia siihen liittyviä juonenkäänteitä.

Oikeasti, keltaiselle lehdistöllehän tällainen tapaus on varsinainen kultakaivos. Ensin voivotellaan suureen ääneen lapsiraukan kohtaloa. Sitten haukutaan isä ja äitipuoli ja kaivetaan heidän historiastaan kaikki vähänkin epäilyttävä. Sitten haukutaan lastensuojelu ja lopuksi yhteiskunta. Tästä saadaankin raflaavia otsikoita ainakin kuukaudeksi. Loppua ei siis ole vielä näkyvissä.

Mieleen tulee 90-luvun Bond-leffa "Tomorrow Never Dies", jossa hullu mediamoguli saa päähänsä käynnistää Kiinan ja Japanin välillä sodan, joka eittämättä lisää lehtimyyntiä ja uutisten seuraamista. "There's no news like bad news", toteaa Elliot Carver leffassa ja olisikin onnistunut suunnitelmissaan ilman Bondin väliintuloa. Juu, en minä epäile, että tämä tapauksen takana media olisi, mutta media siitä eniten hyötyy.

Lastensuojelua ja sossutätejä on tietysti aina kiva osoitella sormella ja syyttää, miksi palautitte lapsen isälleen, miksette osanneet ennustaa tulevaisuutta, miksi sitä ja miksi tätä. Tietynlainen onni on kuitenkin se, että samalla on julkisuuteen tullut myös juttua lastensuojelun tilasta, siitä miten yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla kolminkertaisesti se määrä asiakkaita kuin suositellaan, miten henkilökunta ei ole pätevää, koska päteviä hakijoita ei ole ja niin edelleen.

Facebookissa liikkui eräs pitkänlainen tarina siitä, mitä lastensuojelun arki on ainakin kirjoittajan näkökulmasta. Siinä puhuttiin kaiken muun lisäksi siitä, että joka paikasta säästetään: päiväkodeista, kouluista, neuvoloista, kotikäynneistä, mielenterveyshoidosta ja lastensuojelu on se, joka näitä kaikkia säästöjä joutuu paikkaamaan. Sitä paitsi lastensuojelustakin pitäisi säästää! Oman osansa saivat myös manipuloivat vanhemmat ja se, että heti jos sosiaalityöntekijä tekee jotain, mikä ei biologista vanhempaa miellytä, uhkaillaan oikeudella ja oikeudessa ei taas kelpaa todisteiksi muut kuin kylmät, todistettavissa olevat faktat. Näitä ei yleensä ole, tai jos onkin lääkärintodistus esimerkiksi mustelmista, niidenhän voidaan väittää olevan peräisin lapsen kaatumisesta tai leikeistä.

Sitten kun mediassa uutisoitiin siitä, että kuolleen lapsen isä olisi hakattu vankilassa, piti minukin jo klikkailla shokkiotsikoita. Okei, en yleisesti kannata väkivaltaa eikä isän hakkaaminen tuo kuollutta lasta henkiin, sanottakoon se heti, mutta tunnusta kyllä, että minä tulin oikein, oikein iloiseksi tuosta uutisesta.

3. Kunnallisvaalit
Kunnallisvaalit ovat ihan oven takana, joten nyt olisikin puolueilla oivallinen tilaisuus luvata kaikki mahdollinen apu, tuki ja rahoitus lastensuojeluun. Sillä saataisiin ääniä kalasteltua vaikka miten paljon. Ei sillä, että mitään tapahtuisi vaalien jälkeen, en minä sitä usko. Näkeehän sen, kaikissa vaaleissa on toitotettu lapsiperheiden asemaa jo vuosikaudet ja silti lastensuojelun tilanne on aina vain pahempi.

Odotan kiinnostuneena myös persujen vaaliohjelmaa. Haluan löytää sieltä tällä kertaa etukäteen sen vaalikikan, jolla saadaan kalasteltua huomiota ja palstamillimetrejä. Eduskuntavaalien jälkeenhän persut myönsivät suoraan että vaaliohjelmaan kirjattu "postmodernin tekotaiteen tukemisen lopettaminen" oli pelkkä julkisuuskikka. Kikka toimi hyvin, joten olisi sulaa typeryyttä olla käyttämättä sitä toistamiseen. Ikävä kyllä sillä vain purtiin omaan nilkkaan, persujen vaaliohjelmille tullaan tulevaisuudessa aina naureskelemaan ja niistä yritetään etsiä sieltä se kohta, joka on pelkkää paskanjauhantaa ja julkisuuskikkailua.

Ei kommentteja: