torstaina, lokakuuta 11, 2012

Lokakuun sirpaleita

1. Tautista elämää
On se sitten kumma. Ensin kärsin jatkuvista poskiontelotulehduksista, mutta leikkauksen jälkeen pääsin niistä eroon. Kun ei poskionteloihin saatu enää tulehdusta aikaiseksi, tulehtui nielu. Viimeksi ei ollut nielukaan tulehtunut.
Havahduin eilen siihen, että kun niistän nenää, toiseen korvaan sattuu, ihan kuin joku pistäisi tärykalvoa terävällä neulalla. Ajattelin, ettei se varmaan vakavaa ole, mutta kävin kuitenkin näyttämässä sitä lääkärille. Joo, tärykalvo on ihan samea eikä liiku. Eli tulehtunut. Oi kun kiva. Onneksi ei korvaa kuitenkaan ole särkenyt, vain tuo niistäessä tuntuva kipu.
Antibioottikuurihan siitä tuli ja se taisi jo alkaa auttaa vähitellen, koska tänä aamuna korva on ollut tuskaton jopa niistäessä.

Mutta voiko se tosiaan olla niin, että joka kerta kun saan flunssan, joku paikka vakiona tulehtuu?

2. Puu kaatuu
Syksyn mittaan Nukarin naapurien kanssa on ollut puhetta puiden kaatamisesta. Eräs heistä teki jo metsäyhtiön kanssa sopimuksen puiden ostosta ja metsuri on tulossa kaatamaan kunhan ehtii. Toinen naapuri päätti tarttua tilaisuuteen myös ja kaadattaa pihansa korvilta pari isompaa puuta.
Mekin ajattelimme tehdä samoin. Siinä pihan nurkilla kuitenkin on isompaa ja pienempää puuta, kaikki ei välttämättä kovin hyväkuntoisen näköisiäkään ja yksi jos toinen sopivasti hollilla joko rakennusten (omien tai naapurin) tai sähkölinjojen suhteen, että jos sattuvat kaatumaan hallitsemattomasti sopivaan suuntaan niin jotain menee rikki.
Ja kun kerran koneet ja miehet tulee, niin miksipä sitä ei laittaisi mäkeä sileäksi sitten enemmänkin? Hirvittää kyllä ajatella, miten kamalasti se maisema muuttuu moisesta. Nythän pihasta ei ole kunnon näkymää tielle, koska siinä on puita edessä. Kaadon jälkeen talo olisi kuin tarjottimella siellä mäen päällä. Mutta toisaalta, onpa siitä nurkilta ennenkin metsää kaadettu ja silmä on maisemaan tottunut. Vaihtelu virkistää, sanotaan.
Minulla kävi eilisiltana mielessä, että jospa siinä samalla saisi kaadettua ihan pihasta myös kaksi isoa hopeakuusta. Ne ovat olleet kaatolistalla jo jonkin aikaa, alkavat olla isoja ja roskaavat vallan mahdottomasti. Se näkyy ennen kaikkea talon vesiränneissä, jotka ovat yleensä siltä sivustalta aivan tukossa syksyisin. Ja voin vain nähdä painajaisia siitä, että jos niissä onkin lahovikaa ja jonain synkkänä myrsky-yönä ne kaatuvat suoraan talon päälle...
Lisäksi meillä on siskon kanssa ollut suunnitelmissa istuttaa jonkinlainen havutarha siihen mäenrinteeseen, missä nuo hopeakuuset nyt kasvavat. Niiden välissä on sellainen mäentöppyrä, joka on vähän inha ajaa isolla nurmikonleikkurilla.

3. Tuulensuu
Poikettiin eilen Tuulensuussa syömässä erään tuttavapariskunnan kanssa. Tuulensuussa on nyt menossa juustiviikot, listalla on hyvinkin parikymmentä erilaista ranskalaista juustoa. En nyt muista mitä eilen DI:n kanssa maisteltiin, jotain Camembertiä siinä ainakin oli ja sitten jonkinlainen tuorejuusto ja kolmas oli tuhkapintainen juusto. Mutta hyviä, hyviä kelle juustot nyt ylipäänsä maistuvat.
Niin ja ankanmaksaterriini sipulihillokkeen kera. Voi NAMI.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kysäiseppäs naapurilta, tarviiko teillä puiden kaatoon joltain viranomaiselta kysyä lupa? Meillä kun kaadettiin, niin tarvi. (Tää on kylläkin kaava-aluetta)
-MUR-MUR-