keskiviikkona, marraskuuta 21, 2012

Autoiluasioita ja vähän muutakin

Viikonloppuna olin pitkästä aikaa taas Nukarilla käymässä. Sunnuntaina oli Nukarin koululla marrasmeiningit eli pienet myyjäiset. Totta kai siellä piti käydä, jos ei muuten niin tapaamassa kyläläisiä ja tarttui sieltä jotain pientä matkaankin.

Saa sitten nähdä tulinko hankkineeksi itselleni rikesakoknkin sillä reissulla. Vajaa kilometri kotipihasta Nukarille päin alkaa 50km/h alue, mutta kuten tavallisesti posottelin menemään jotakuinkin kuuttakymppiä. Heti seuraavalla bussipysäkillä oli pieni pakettiauto pysähtyneenä, ihan viattoman näköinen, mutta kun ajoin ohitse, välähti salama! Nopeutta oli mittarin mukaan jotakuinkin se 60km/h, joten riippuen Fusionin mittarivirheestä ja poliisien höveliydestä tulee joko rikesakko tai selviän pelkällä huomautuksella.

Ja samalla sitten nähdään, että kun auto on edelleen isän kuolinpesän nimissä, niin miten asia hoidetaan. Pitääkö syyllisyys tunnustaa jotenkin vai mitä tehdään? Raportoin asiasta kun itse tiedän enemmän.

Mutta vaikka rikesakko tulisikin ja totta kai se menee ihan minun ikiomaan piikkiin, niin täytyy kyllä nostaa hattua poliiseille: tuo paikka on ehkä maailman paras sakkorysä. Rajoitus on vaihtunut juuri parisataa metriä aiemmin 60:stä 50:iin, mutta kaikki kuitenkin ajavat siinä kuuttakymppiä, elleivät jopa lujempaakin. Ja paikalliset varsinkin (köh köh), kun tuntevat tien kaikkine mäkineen ja mutkineen.
Mutta toisaalta... Nyt voi suht huoletta ajella noilla nurkilla taas ihan miten sattuu seuraavat kolme vuotta. Puhaltamaan ehkä joutuu kerran tai parhaassa tapauksessa pari, mutta nopeusratsioita ei syrjäkylillä näe joka vuosi, ei edes joka toinen vuosi. Mikä taas näkyy sitten liikennekäyttäytymisessä: kaasu pohjaan vain, poliiseja ei tänne saa aina edes soittamalla.

Ei välttämättä olisi huono homma siis, jos nopeusvalvontaa olisi enemmänkin. Sen väläyksen jälkeen ajelin itsekin varsin kiltisti rajoitusten mukaan! Ajoin nimittäin sunnuntaina vielä Tampereellekin, sisko on tällä viikolla taas reissussa eikä tarvitse autoa. Alunperin minun piti hakea hänet perjantai-iltana kentältä, mutta sovittiin nyt sitten että hän menee taksilla sieltä miesystävänsä luo ja minä ajelen vasta lauantaina Nukarille.

En muistanutkaan miten inhaa on ajaa pitkää matkaa pimeässä ja pienessä vesituhnussa. Yäk! Märkä asvaltti näytti imevän kaiken valon itseensä ja vaikka olisi ajanut pitkät päällä (moottoritiellä en viitsi ajaa lisäpitkien kanssa, vastaantulijat välkyttelevät valojaan niille), ei näkyvyyttä ollut juuri nimeksikään. Köröttelin todella kiltisti satasta koko matkan, olisin tehnyt niin vaikkei tuoreessa muistissa olisi ollut se väläys. Asiaa ei parantanut yhtään se, että isänpäivänä olimme käyneet DI:n ja hänen pikkuveljensä kanssa Jämsänkoskella ja matkalla tien yli juoksi hirvi, onneksi kuitenkaan ei niin lähellä että olisi ollut erityistä vaaratilannetta. Sekin oli edelleen tuoreessa muistissa ja vaikka moottoritiellä riista-aidat ovatkin, eivät ne ole aina 100% luotettavat.

Nukarilla oli tehty kaivon huolto joitain aikoja sitten. Vanha kaivo tyhjennettiin, puhdistettiin, saumattiin uudelleen, sinne pantiin uusi pohjahiekka, uusittiin kansi ja ensimmäisiksi vesikseen se sai kloorivettä, joka putsasi putkistoa. Nyt se alkoi olla käyttökunnossa ja täytyy sanoa, että ainakin se uusi kansi on komea. Ei mene myyrät eikä rotat! Lukko tarvitsee vielä hankkia, ettei sinne pääse muutkaan asiattomat.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nytkö sitten voi jouluna juoda hyvää vettä?
-MUR-MUR-

Leena kirjoitti...

Ei olla vielä uskallettu maistaa, mutta eiköhän kloori ole jo suurin piirtein poistunut.

Peuroja saa muuten varoa ihan kotipihassakin: tiistaina aamupäivällä 3 peuraa kipitti keskeltä pihaa, kun satuin sopivasti katsomaan.