torstaina, marraskuuta 15, 2012

Prahan uusittu menu

Gastropubeista Praha on se paikka, jossa harvemmin tulee käytyä. Syy on minulla ollut se, että paikan ruokalista ei ole ollut kovin laaja eikä kiinnostava. Gulassi on hyvää kyllä, mutta vähän tylsää. DI puolestaan ei ole kova tsekkioluiden ystävä ja muutenkin Praha on yleensä vähän syrjässä meidän reiteiltä, vaikkei se asiallisesti ottaen kovin kaukana olekaan esimerkiksi Stockmannista.

DI kuuli aiemmin viikolla, että Prahassa aiotaan uudistaa ja laajentaa ruokalistaa. Uusi menu astui voimaan tänään, joten me tietenkin laukkasimme sinne pää kolmantena jalkana kokeilemaan. Ja se kannatti, uusi ruokalista pitää sisällään kaikenlaista mielenkiintoista ja oli vaikea valita, mitä siitä tänään söisi.
Me molemmat valitsimme alkuun viiriäisterriinin. Minä olisin ottanut ankanmaksa-annoksen, mutta sitä ei vielä ollut saatavilla. Tuulensuussa nimittäin on listalla ankanmaksaterriini sipulihillokkeen kera ja se on törkeän hyvää. Mutta viiriäisterriinikin oli oikein herkullista.
Pääruuaksi DI otti makkaralautasen, jossa oli ainakin kolmea eri sorttia makkaraa, hapankaalia, sinappia, leipää ja jotain majoneesia.

Minä puolestani valitsin, jotain, mitä en ole ikinä aiemmin syönyt: hanhen kivipiiroja punaviinissä! Jännitti kovasti, mitä lautaselta paljastuu, millaista se on rakenteeltaan ja miltä se maistuu. Lautasella uiskenteli liemessä 4 tai 5 kappaletta knöölejä, jotka olivat hyvin pehmeitä rakenteeltaan ja maistuivat kevyesti naudanmaksalta. Myös rakenne oli jossain määrin pehmeän maksan kaltainen. Minä pidän maksasta ja kivipiiratkin tekivät kauppaansa, mutta varoitan: ne ovat täyttäviä! Viimeinen kivipiira jäi syömättä, koska oli tulossa vielä jälkiruokaakin eikä DI lupautunut avittamaan syömisessä. Mutta ihan hyvää kyllä, ehkä minusta ei vielä tullut erityisesti kivipiirojen ystävää, mutta voinpahan ainakin sanoa, että syönyt olen.

Jälkiruuaksi otimme puoliksi juustolautasen, jossa oli kolmea eri juustoa, kaikki kotimaisia ja hurjan hyviä. Lautasella oli sinihomejuusto, punahomejuusto ja sitten jokin kova juusto. DI piti sinihomejuustosta, minusta se oli aika voimakasta ja muutenkin yleensä pidän noista miedommista, niin että DI söi miltei kaiken sinihomejuuston ja minä puolestani melkein kaiken punahomejuuston.

Listalle jäi vielä paljon annoksia, joita kiinnostaisi kokeilla, joten Praha nosti meikäläisen asteikolla kiinnostavuutensa ruokapaikkana kolmanteen potenssiin. Ensi viikolla on kuitenkin vuorossa ravinteli Bertha, jota on kehuttu joka käänteessä, joten odotukset ovat kovat.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Olekkos syönyt utaremuhennosta? Minä olen, emäntäkoulussa joskus vuonna yks ja kaks valmistettiin sellaista ja pakko oli syödä, muuta kun ei ollut tyrkyllä. En voi sanoo, että olisin tykännyt.
-MUR-MUR-