maanantaina, joulukuuta 31, 2012

Vuosi 2012

Tämä vuosi on ollut taantuvan bloggaamisen vuosi. Kirjoituksia ei ole kuin 70 kun vuonna 2009 niitä oli 370. Tämän vuoden ehkä määräävimpiä tekijöitä ovat olleet työt Tampereella, mummu pitkäaikaisosastolla ja aina niin ihanan kunnan tiesuunnitelmat. Ah, pitäisikin ehkä kopioida tänne blogiinkin se minun ja siskon väkertämä yleisönosastokirjoitus aiheesta. Me ihan kaivoimme eri lähteistä hintatietoja siitä mitä uusi tie maksaisi ja mitä maksaisi pohjavesisuojaus vanhalle tielle. Yllättäen (not) jälkimmäinen voitti, tosin ei kovin selkeästi. Kuitenkin kuulin joiltain tahoilta epäilyjä siitä, että kunnan rahat eivät riitä uuden tien rakentamiseen eivätkä pohjavesisuojauksen tekemiseen eli näillä mennään mitä nyt on. Maanomistajaa ei harmita.

Politiikkaankin piti sekaantua kun ensin oli presidentinvaalit ja sitten kunnallisvaalit ja jälkimmäisissä oli ehdokkaana eräs tuttu täällä Tampereella ja sitten piti vielä tutkia ehdokastilannetta Nurmijärvellä. Kun kunnallispolitiikasta puhutaan, minä seuraan paljon tarkemmin Nurmijärven asioita kuin Tampereen. Tampereella minulle riittää pääasiassa se, että bussit kulkee ja näin, Nurmijärvellä sen sijaan vahdittavana on pala peltoa ja mummu siellä laitoksessa ja näitä kuulkaa vahditaankin suurella huolella.

Muuten tuntuu siltä, että olen ollut jonkinasteisessa räkätaudissa vähän koko vuoden. On ollut nielutulehdusta, korvatulehdusta, keuhkoputkentulehdusta ja hiivatulehdusta, yskänpoikasta ja pikkunuhaa ja vähän isompaakin räkätautia ja sitten minulla alettiin epäillä olevan jotain astman suuntaistakin, kun köhittää niin. Pitäisi kiikuttaa viimeisimmät mittaustulokset lääkäriin, minusta ne kyllä näyttävät siltä, ettei se nyt ainakaan mitenkään erityisen selkeä astma ole. Ja nyt sitten joulun jälkeen on ollut entistä tukkoisempaa vaikka toistaiseksi ei mikään pöpö ole yrittämässä mitään tehoiskua. Jouluna kyllä kaikilla muilla jouluvierailla oli jos jonkinlaista yskää, joten minun mahdollisuudet saada sama tauti ovat aika hyvät... Toivotaan nyt kuitenkin että ei. Tai jos pitää, niin sitten vasta 3.1. jälkeen. Nimittäin kolmas päivä on mummun 102-vuotissynttärit Nurmijärvellä ja sinnehän on tietenkin mentävä. Toivottavasti tällä kertaa seurakunta ei töhri sen papin kanssa...

No niin, nyt mentiin sitten jo ensi vuoden puolelle.

sunnuntaina, joulukuuta 30, 2012

Stefan's Steakhouse

Olimme perjantai-iltana kaveriporukan kanssa syömässä Stefan's Steakhousessa. Minähän en ole siellä käynyt kuin kerran aikaisemmin, vajaa pari vuotta sitten vappuna eikä se tuolloin vakuuttanut ihan hirveästi. Nyt siis oli aika tsekata se uudemman kerran.

Paikan ruokalistat ovat eläneet jonkin verran, mutta pääpaino on tietysti pihveillä ja liharuualla yleensäkin. Sieltä on aikaisemmin saanut vähän jännempiäkin annoksia, kuten t-luupihvejä ja peuraa, mutta tällä kerralla ruokalistan oikeastaan jännittävimmältä kuulostava annos ei ollut nautaa vaan kalaa: grillattua merikrotin pyrstöä, sinisimpukoita, katkarapuja, pernodkastiketta ja sitrusten kanssa haudutettua fenkolia. Muuten siellä sitten oli oikeastaan tarjolla vain suomalaista tai australialaista nautaa, yksi poroannos ja Wagyu-sisäfilettä.

Minä otin alkuruuaksi minimustekaloja chilin, sitruunan ja chipotleaiolin kera. Se oli varsin toimiva annos. Pääruuaksi valitsin pihvin sijaan tuon edellämainitun merikrotin, mutta ehkä olisi pitänyt pysytellä niissä pihveissä, kun kerran pihviravintolassa oltiin. Se merikrottiannos kuulosti paljon jännittävämmältä kuin miltä maistui. Kala oli kiinteää ja valkoista, mutta aika mautonta ja eivät ne lisukkeetkaan siinä mukana erityisen ihmeellisiä olleet.
Loput porukasta ottivat erilaisia lihoja, DI possunkylkeä, muut nautaa ja eri lisukkeita. DI piti possuannoksestaan eivätkä muutkaan suuremmin valittaneet. Yksi otti sitä Wagyu-sisäfilett, mutta totesi, ettei se ole ihan hirveästi kummempaa kuin tavallinenkaan sisäfile, oikein valmistettuna molemmat ovat varmasti hyviä, mutta tällä kertaa Wagyu oli jäänyt aivan aavistuksen verran liian raa'aksi.

Plussaa SS:ssä oli ehdottomasti palvelu, joka oli sujuvaa ja ystävällistä ja tälläkin kertaa sain alkoholittoman drinkin ilman enempiä kulmien kohotteluja ja "no otatko kahvia?" - kyselyitä. Myös pöytään kannettu leipä oli hyvää, mutta pieni pyyntö: jos leipä on pehmeätä, ei sen kanssa todellakaan kannata tarjota jääkaappikovaa voita.

SS:stä ei vieläkään tule meidän suurinta suosikkipaikkaa Tampereella, vaikka se on ihan ok ravintola. Pihvipaikoista odotan eniten uuden pihviravinteli Huberin testausta. DI siellä kävi jo kerran firmansa pikkujouluillallisella ja kehui sen jotakuinkin maasta taivaaseen. Tässä joskus lähiaikoina oli tarkoitus käydä kaksin tai isommasas porukassa testaamassa se.

lauantaina, joulukuuta 29, 2012

Joulukin sitten meni

Joulukin on saatu juhlittua, itse asiassa palailin Tampereelle jo keskiviikkona hyvissä ajoin. Kuten taisin jossain aikaisemmassa postauksessa mainitakin, vietimme varsinaisen perhejoulun Nukarilla, sisko lähti Savon perukoille jouluksi, joten minä, äiti miehineen ja veli perheineen vallattiin talo siksi aikaa. Iso talo ja paljon patjoja, kyllähän se onnistui.

Itse lähdin jo hyvissä ajoin perjantaina kohti Jokelaa, puoli neljä oli sovittu kuskinvaihto Jokelaan. Sisko oli tullut sinne Fusionilla ja hyppäsi sitten miesystävänsä autoon ja he starttasivat matkansa kohti pohjoista. Minä puolestaan siirryin Fusionin rattiin ja lähdin kaupan kautta kotio ja naapuriin.

Lauantaina hain veljen perheineen Vantaalta ja kävimme vähän suuremmin kaupassa. Kun matkassa oli vielä heidänkin tavarat, joululahjat, lakanat ja kaikki ja sitten vielä suurperheen tarpeisiin sopiva määrä joulu- ynnä muuta ruokaa, niin Fusion oli piukassa tavaraa kun lähdimme Hyrylästä kohti Nukaria. Myös äiti miehineen ehti lauantai-iltapäivällä perille asti ja toivat mukanaan vielä lisää ruokaa. No, ruokaa sitten oli, sillä vaikka kuusi henkeä olikin syömässä, jäi vielä keskiviikkona ylimääräisiä tasattavaksi kaikkien kesken.

Teimme rosollia sunnuntaiaamuna, mummun maailman parhaan reseptin mukaan. Olin löytänyt Tampereen Stockmannilta esikeitettyjä luomupunajuuria, jotka olivat vielä kuorittukin valmiiksi, joten niille ei tarvinnut tehdä muuta kuin pilkkoa. Keittämistä vaativat siis vain perunat ja porkkanat. Tein rosollia nyt ensimmäisen kerran yksikseni, siis ilman että mummu tai sisko olisivat olleet katsomassa perään. Hyvää siitä silti tuli, ihan semmoista kuin pitääkin. Hyrylän S-Marketista pyydystetty rapumarinoitu silli oli oikein hyvää sen kanssa.

Kävin joka päivä myös mummua katsomassa, tietenkin kun kerran siellä päin olin. Korvien väli on edelleen hyvässä kunnosas, muuten sitten ei, mutta tämähän tilanne on ollut jo siitä asti kun mummu reilu vuosi sitten joutui ensin terveyskeskukseen ja sitten pitkäaikaisosastolle. Ensi viikolla juhlitaan 102. syntymäpäivää!

Myös haudoilla kävin, aatonaattona viemässä isän haudalle kynttilän kuolinpäivän muistoksi ja aattona toisen lisää sekä parille muullekin haudalle. Molempina päivinä olin liikkeellä jo päivänvalon aikaan mutta tästä huolimatta hautausmaalla oli paljon ihmisiä. Aattona pysäköityjen autojen jono ylettyi kauas hautausmaan toiseen laitaan. Aatonaatosta viisastuneena minulla oli aattona haudoilla mukana paitsi kynttilät myös täysimittainen lumilapio. Kyllähän siellä polut on aurattu, mutta se puolitoista, pari metriä, mikä on hautakiven ja polun välissä on ihan umpihankea. Onneksi minä sentään tiedän tarkalleen, missä tarvittavat haudat sijaitsevat, ettei tarvitse kaivaa polkuja väärille haudoille.

Joulua vietettiin aika perinteisesti, pöytä oli notkollaan kaikkea hyvää jouluruokaa, katsottiin joulurauhan julistus ja Samu Sirkka, saunottiin ja jaettiin lahjat. Joulupäivä kului mm. lukiessa ja pelatessa Scrabblea, jonka veljentyttö oli saanut lahjaksi. Mielenkiintoinen peli!

Tapaninpäivänä oli sitten suht aikainen lähtö. Itse jätin Fusionin Nukarille ja pummasin kyydin Jokelaan äidiltä. He veivät myös veljen perheineen Vantaalle ja lähtivät siitä sitten ajamaan kohti Ruokolahtea. Kannattaa muuten olla menossa joulunaikaan vastavirtaan junalla: sekä perjantain etelän suuntaan menevät junat ja keskiviikon pohjoiseen kulkevat junat olivat minuutilleen aikataulussa! Toiseen suuntaan ei sitten ollutkaan ihan niin täsmällistä.

Sen sijaan teiden kunnossapito ei saa kovin suurta kiitosta, mutta toisaalta se nyt ei ole mikään uusi asia. Aaton vastaisena yönä oli sadellut lunta ja kun lähdin vielä hakemaan viimeisiä puuttuvia tavaroita kaupasta, oli syrjäkylien pikkutiet vallan vekkulissa kunnossa. Auraa ei ollut näkynytkään, joten tiellä oli lunta aika tavalla, tuiskukohdissa joskus ihan paljonkin. En sentään juuttunut mihinkään kinokseen kiinni, mutta hissukseen sai ajella eikä tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä. Kun pyörän alla on viisikin senttiä höttöistä lunta, yllättävä liike voi johtaa ihan mihin tahansa.

Että semmoinen joulu, noin lyhykäisyydessään. Sitten ei muuta kuin odottelemaan uutta vuotta ja mummun synttärijuhlia.

torstaina, joulukuuta 20, 2012

Joulunalussirpaleita

1. Teatteri #1
Olimme viime perjantaina Tukkateatterissa katsomassa Synkkää ja ikävää, kolme alkuperäisiin Grimmin satuihin perustuvaa lyhyttä näytelmää. Eivät ne nyt niin pelottavia olleet ainakaan minusta kuin esittelyssä annetaan ymmärtää, mutta eivät nyt mitään varsinaista lastenviihdettäkään, sanottakoon se. Tukkateatteri on amatööriteatteri ja lavastus oli hyvin yksinkertaistettua ja niukkaa, mutta se toimi hyvin.
Aiemminhan olemme käyneet katsomassa tuolla Mortin.

2. Teatteri #2
Heti seuraavana päivänä oli luvassa sitten Saiturin Joulu Tampereen Teatterin isolla näyttämöllä. Aivan toisentyyppinen näytelmä, lapsille sopiva ja kaikin puolin opettavainen, lavastus ja vaatetus hienoja, visuaalisesti aivan toisenlaista. Minulla oli aiemmin Saiturin mentävä aukko yleissivistyksessä, olen kyllä joskus lukenut siitä jonkin Roope Ankka-version muistaakseni että ihan outo ei tarinan juoni ollut, mutta nyt tuli nähtyä sitten koko näytelmä. Ilkka Heiskanen Ebenezer Scroogena oli loistava roolissaan.

3. Roba
Robankin viimeinen (toistaiseksi) jakso tuli katsottua eilisiltana. En yleensä katso telkkaria, vielä vähemmän mitään suomalaisia sarjoja, mutta Roba piti otteessaan alusta loppuun. Kerrankin oikeasti hyvä suomalainen tv-sarja ja vielä niin kliseisestä aiheesta kuin poliisin työ. Toivon oikein kovasti, että sarja jatkuisi vielä, ettei se jäisi tähän yhteen kauteen.

4. Mainoskieltäytyjä
Aivan totta, katsoimme sen Roban eilen vaikka se tuli telkkarista jo maanantaina. Me olemme DI:n kanssa niitä paskiaisia, jotka mieluummin tallentavat ohjelman digiboksilleen ja katsovat sen sitten myöhemmin vain siitä ilosta, että saa pikakelata mainokset ohi. Telkkarimainoksissa on aina kestämistä.
Osallistun toisinaan joihinkin kuluttajakyselyihin ja joskus siellä kysellään myös mielipiteitä jostain mainonnasta. Aina tällöin annan kuulua mielipiteeni hyvin huolellisesti ja varsin selkein sanakääntein: haukun jokaisen mainoksen aivan lyttyyn ja kun kysytään, että miksi valitsit sen ja tämän vaihtoehdon, kirjoitan siihen että mainonta oletusarvoisesti on perseestä, mainokset kamalia eikä äsken esitetty tehnyt poikkeusta. Sorry vain, minulle ei ole olemassa hyvää mainosta. Koska hyvää mainosta ei ole, ne ärsyttävät aina.

5. Joulu
"Joulu tos,
taikina täs,
kirkkoon kans olis mentävä", sanoi mummu joskus. Jotain vanhan kansan sananparsi, mutta ihan ajankohtainen ja osuva (jätetään se kirkko kuitenkin välistä).
Että joo, joulu tulla jollottaa ja lähden huomenna sen viettoon Nukarille. Meidän joulu muotoutui sellaiseksi, että sisko sanoi lähtevänsä poikaystävänsä vanhempien luo ja minä ajattelin sitten mennä Nukarille yksikseni, mummua pitää jonkun käydä katsomassa ja jouluna erityisesti. DI menee omien vanhempiensa luokse, joten ajattelin että olen joulun sitten yksikseni.
Syksyllä tuli veljen kanssa joulusuunnitelmista puhe ja hän sanoi etteivät he ole jouluna mihinkään menossa. No mutta jos tulisitte minun kanssa Nukarille, talossa on kyllä tilaa? Sopihan se.
Sitten äiti kyseli joulusuunnitelmia ja totesi, että voi voi kun te kaikki taas olette siellä ettekä heidän luokseen tule. No mutta tulkaa TE tänne! Kyllä Nukarille mahtuu! Nyt on sitten äiti miehineen tulossa myös eli meille tulee ihan perhejoulu.
Tarjoilut sujuvat vähän nyyttikestiperiaatteella, yksi tekee yhtä ja tuo mukanaan, toinen tekee toista ja tuo mukanaan. Pakastimessa odottaa kinkku, jonka sisko osti meille kaikille yhteiseksi joululahjaksi.

6. Joulushoppailut
Minun pitäisi tänään mennä vielä tekemään viimeiset jouluostokset täällä Tampereella. Punajuuria Kauppahallista, juustoja Stockmannilta, viimeiset lahjat ja katsoo nyt sitten mitä muuta keksin.

7. Lumian seikkailut
Lumian tarina ei ole loppunut vielä siihenkään, että onnistuin muiluttamaan sen siskolle. Siskon kanssa soiteltiin viikonloppuna ja hän alkoi kysellä, että onkos sitä puhelimen kuittia missään, pitäisi viedä huoltoon, kun hänen äänensä kuulemma kuulostaa siltä kuin kellarista puhuisi. No vähän kyllä kuulosti minunkin korvaan tukkoiselta ääni, joten onko siitä Lumiasta mennyt kahden kuukauden jälkeen sitten mikrofoni paskaksi vai mitä. Lujaa laatua Nokia tai jotain sinne päin. Saa nähdä jos sitä hankkii heti ensi vuoden puolella siskolle tosi etukäteen kolmikymppislahjan ja ostaa jonkin hyvän Android-puhelimen... Vaikka muuten sisko kyllä sanoi, että tulee hyvin toimeen Lumian kanssa, se äänenlaatu muille puhuttaessa vain haittaa.

8. Viherkasvin hankintaa
Sain eilen töistä vähän poikkeavan työtehtävän: eräs kollega on lähdössä firmasta ja eilen oli viimeinen päinä ja läksiäiset. Lahjan hankkiminen oli jäänyt vähän viime tinkaan ja minä sain sen sitten hoitaakseni. Lahjaksi piti hankkia viherkasvi.
Tämä on ehkä vuoden huonoin aika hankkia viherkasvia, koska jok'ikinen kukkakauppa on täynnä joulukukkia ja -asetelmia. Tosin ajattelin kyllä, että jouluasetelmakin voisi olla kiva, sellainen jossa on jouluruusu. Nimittäin jouluruusun voi istuttaa puutarhaan keväällä, jos sen saa selviämään hengissä siihen asti ja kyseinen työkaveri asuu omakotitalossa, jossa on pihaakin. Muistissa kuitenkin oli oman jouluruusun kohtalo vuosi sitten (se kuivui Nukarilla kasaan, kun sisko oli Ranskassa ja minä pääsin käymään vain ehkä joka toinen viikonloppu), joten päätin unohtaa sen ja ostin viherkasvin sitten. Valinnanvaraa ei paikallisessa liikkeessä ollut juuri lainkaan, mutta oli nyt sentään jotain.

keskiviikkona, joulukuuta 05, 2012

Joulukuun alun sirpaleet

1. Autoiluasiaa
Ei tullut sakkoa, tuli vain huomautus, kun nopeutta oli 56km/h viidenkympin alueella. Huomautus luonnollisesti oli tullut isän kuolinpesän nimellä ja osoitteella Nukarille. Sisko sitten tämän tiedon kertoi, että minua odottaa siellä sellainen lappunen.

2. Uusi puhelin
Viime postauksessani mainittu uusi puhelin eli Samsungin Android-pohjainen Galaxy S2 on päässyt nyt tositoimiin. Voin sanoa että tykkään! Yhtään varsinaisesti ärsyttävää asiaa ei ole tullut vielä vastaan ja useimmiten käyttö sujuu varsin jouheasti. Sopivaa Mahjong-peliä en kyllä ole siihen vielä löytänyt, mutta ehkä sen kestää...

3. Piparkakut
Samaisessa postauksessa kerroin myös epäonnistuneesta piparkakkutaikinastani tai siis kolmannesta epäonnistuneesta piparkakkutaikinastani. Olen kuitenkin itsepäinen otus ja aion yrittää vielä! Kaapissa on taikina-aineet odottamassa inspiraatiota. Katsotaan mitä tällä kerralla saan aikaiseksi.

4. Joulu(lahja)paniikki
Uhkasin kyllä jo kertaalleen, että tänä vuonna en panosta perheen joululahjoihin ihan hirveästi, mutta silti tässä alkaa iskeä paniikki. Varsinaisesti minulla ei ole vielä hankittuna lahja kuin äidin miehelle ja siskolle ja siskollekin se on valmiina vain sen takia, että hän suostui ottamaan vastaan sen minun Lumian. Viikonloppuna vien sen siskolle tykötarpeineen ja lauantaina pitäisi käydä paikallisessa Elisa Shopitissa vaihtamassa liittymä sellaiseen, jossa on kelvollinen datapaketti.
Äidille onkin jo jokin idea, mutta veli perheineen on taas suuri kysymysmerkki.
Lähimmille ja tärkeimmille naapureille menee kortit ja jotain pientä lahjantynkää, joulukortteja olemme jo siskon kanssa puineet. Ei sekään liian helppoa ole: osalle täytyy lähettää kortti meidän kaikkien kolmen (minä, sisko ja mummu) nimissä, toisille vain minun ja siskon nimissä ja sitten on sellaisia, joille lähetämme molemmat oman korttimme. Osa korteista täytyy lähettää ajoissa, osa vielä aikaisemmin kun menevät ulkomaille, osan viemme suoraan postilaatikoihin.