lauantaina, joulukuuta 29, 2012

Joulukin sitten meni

Joulukin on saatu juhlittua, itse asiassa palailin Tampereelle jo keskiviikkona hyvissä ajoin. Kuten taisin jossain aikaisemmassa postauksessa mainitakin, vietimme varsinaisen perhejoulun Nukarilla, sisko lähti Savon perukoille jouluksi, joten minä, äiti miehineen ja veli perheineen vallattiin talo siksi aikaa. Iso talo ja paljon patjoja, kyllähän se onnistui.

Itse lähdin jo hyvissä ajoin perjantaina kohti Jokelaa, puoli neljä oli sovittu kuskinvaihto Jokelaan. Sisko oli tullut sinne Fusionilla ja hyppäsi sitten miesystävänsä autoon ja he starttasivat matkansa kohti pohjoista. Minä puolestaan siirryin Fusionin rattiin ja lähdin kaupan kautta kotio ja naapuriin.

Lauantaina hain veljen perheineen Vantaalta ja kävimme vähän suuremmin kaupassa. Kun matkassa oli vielä heidänkin tavarat, joululahjat, lakanat ja kaikki ja sitten vielä suurperheen tarpeisiin sopiva määrä joulu- ynnä muuta ruokaa, niin Fusion oli piukassa tavaraa kun lähdimme Hyrylästä kohti Nukaria. Myös äiti miehineen ehti lauantai-iltapäivällä perille asti ja toivat mukanaan vielä lisää ruokaa. No, ruokaa sitten oli, sillä vaikka kuusi henkeä olikin syömässä, jäi vielä keskiviikkona ylimääräisiä tasattavaksi kaikkien kesken.

Teimme rosollia sunnuntaiaamuna, mummun maailman parhaan reseptin mukaan. Olin löytänyt Tampereen Stockmannilta esikeitettyjä luomupunajuuria, jotka olivat vielä kuorittukin valmiiksi, joten niille ei tarvinnut tehdä muuta kuin pilkkoa. Keittämistä vaativat siis vain perunat ja porkkanat. Tein rosollia nyt ensimmäisen kerran yksikseni, siis ilman että mummu tai sisko olisivat olleet katsomassa perään. Hyvää siitä silti tuli, ihan semmoista kuin pitääkin. Hyrylän S-Marketista pyydystetty rapumarinoitu silli oli oikein hyvää sen kanssa.

Kävin joka päivä myös mummua katsomassa, tietenkin kun kerran siellä päin olin. Korvien väli on edelleen hyvässä kunnosas, muuten sitten ei, mutta tämähän tilanne on ollut jo siitä asti kun mummu reilu vuosi sitten joutui ensin terveyskeskukseen ja sitten pitkäaikaisosastolle. Ensi viikolla juhlitaan 102. syntymäpäivää!

Myös haudoilla kävin, aatonaattona viemässä isän haudalle kynttilän kuolinpäivän muistoksi ja aattona toisen lisää sekä parille muullekin haudalle. Molempina päivinä olin liikkeellä jo päivänvalon aikaan mutta tästä huolimatta hautausmaalla oli paljon ihmisiä. Aattona pysäköityjen autojen jono ylettyi kauas hautausmaan toiseen laitaan. Aatonaatosta viisastuneena minulla oli aattona haudoilla mukana paitsi kynttilät myös täysimittainen lumilapio. Kyllähän siellä polut on aurattu, mutta se puolitoista, pari metriä, mikä on hautakiven ja polun välissä on ihan umpihankea. Onneksi minä sentään tiedän tarkalleen, missä tarvittavat haudat sijaitsevat, ettei tarvitse kaivaa polkuja väärille haudoille.

Joulua vietettiin aika perinteisesti, pöytä oli notkollaan kaikkea hyvää jouluruokaa, katsottiin joulurauhan julistus ja Samu Sirkka, saunottiin ja jaettiin lahjat. Joulupäivä kului mm. lukiessa ja pelatessa Scrabblea, jonka veljentyttö oli saanut lahjaksi. Mielenkiintoinen peli!

Tapaninpäivänä oli sitten suht aikainen lähtö. Itse jätin Fusionin Nukarille ja pummasin kyydin Jokelaan äidiltä. He veivät myös veljen perheineen Vantaalle ja lähtivät siitä sitten ajamaan kohti Ruokolahtea. Kannattaa muuten olla menossa joulunaikaan vastavirtaan junalla: sekä perjantain etelän suuntaan menevät junat ja keskiviikon pohjoiseen kulkevat junat olivat minuutilleen aikataulussa! Toiseen suuntaan ei sitten ollutkaan ihan niin täsmällistä.

Sen sijaan teiden kunnossapito ei saa kovin suurta kiitosta, mutta toisaalta se nyt ei ole mikään uusi asia. Aaton vastaisena yönä oli sadellut lunta ja kun lähdin vielä hakemaan viimeisiä puuttuvia tavaroita kaupasta, oli syrjäkylien pikkutiet vallan vekkulissa kunnossa. Auraa ei ollut näkynytkään, joten tiellä oli lunta aika tavalla, tuiskukohdissa joskus ihan paljonkin. En sentään juuttunut mihinkään kinokseen kiinni, mutta hissukseen sai ajella eikä tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä. Kun pyörän alla on viisikin senttiä höttöistä lunta, yllättävä liike voi johtaa ihan mihin tahansa.

Että semmoinen joulu, noin lyhykäisyydessään. Sitten ei muuta kuin odottelemaan uutta vuotta ja mummun synttärijuhlia.

Ei kommentteja: