keskiviikkona, tammikuuta 23, 2013

Ravintola Masuuni

Suhteellisen perinteiseksi muodostuneeseen tapaan vietimme DI:n kanssa tapaamisemme vuosipäivää hyvällä ravintolaillallisella. Tällä kertaa tuo päivä, 21.1., osui vähän kehnosti maanantaille. Ei siinä muuten mitään, mutta moni paikka oli maanantaina kiinni. Alkuperäinen suunnitelma oli Piemonte, vaan milläs menet, jos se on kiinni? Hetken arpomisen jälkeen paikaksi valikoitui lähiruokaan panostava Masuuni Ilveksen alakerrassa. Masuunia on heitelty joitain kertoja aikaisemmin mahdolliseksi illastamispaikaksi, mutta ennen maanantaita emme olleet kumpikaan siellä käyneet, yhdessä emmekä erikseen.

Masuunin nettisivut antoivat ainakin minulle varsin toiveikkaan fiiliksen siitä paikasta. On lähiruokaa ja pientuottajia, Vanajaveden kuhaa ja kyyttövasikkaa, poroa ja Mouhijärven juustoja. No, eri asia sitten, mitä näistä raaka-aineista saadaan aikaiseksi, mutta myös ruokalistan vaihtoehdot kuulostivat ihan vakuuttavilta.

Maanantai-ilta kun oli, oli ravintolassa varsin tyhjää ja hiljaista, vain parissa muussa pöydässä oli asiakkaita meidän lisäksi. Yleisvaikutelma Masuunista oli ihan kiva, sisustus oli tyylikäs ja meidän ikkunapöydästä oli näkymä Tammerkosken suuntaan. Ei ehkä maailman kaunein maisema, mutta ainakin hyvin tamperelainen. Kyllä tänne kehtaisi tuoda ulkopaikkakuntalaisen vieraan syömään. Ja palvelu oli myös ystävällistä ja toimivaa.

DI valikoi suoraan Masuuni-menun (kylmäsavusiikaa, ankkaa, juustot ja tuulihattu), minä taas olisin halunnut syödä koko listan, joten valitsin itselleni sekalaisen menun suoraan listalta. Tällä kertaa päätin repäistä ja syödä jotain ihan muuta kuin kalaa, vaikka kieltämättä listan kala-annokset kuulostivat paperilla ihan kelvollisilta. Niinpä valitsin pääruuaksi kyytönmaksaterriinin, pääruuaksi samaa ankkaa kuin DI:llä, juustot ja petit fours'n jälkiruuaksi.

Aluksi tilasimme kuitenkin lasilliset kuohuvaa kuuden vuoden yhteisen taipaleen kunniaksi. DI:llä oli jotain järjettömän kuivaa samppanjaa, minä en muista mitä minä tilasin, kun mitään erityisen makeata ei ollut tarjolla. Ja vielä ennen alkuruokaa saimme eteen keittiön tervehdyksen, pienet kupit tattikeittoa, ilmeisesti samaa tavaraa, jota on tarjolla myös listalla. Ai-van törkeän hyvää, minulle tätä ämpärillinen, kiitos. Suosittelen.

Minun alkuruokani koostui siis kyytönvasikkaterriinin lisäksi suomalaisesta ilmakuivatusta porsaanniskasta (ns. lumikinkku?) ja korvasienivinaigretesta. Terriini oli hyvää ja periaatteessa myös se kinkku, mutta jälkimmäinen oli aika suolaista ja oli siis kovin hallitseva maultaan. Erikseen syötynä ne kyllä toimivat oikein hyvin. Sen sijaan korvasientä ja sen makua sai kyllä hakea.
DI:n alkuruoka oli siis sitä kylmäsavusiikaa, siianmätiä ja vuolukermaa ja mitähän muuta siinä vielä oli. Lisäksi se oli erittäin kauniisti asetettu tarjolle. DI piti annoksestaan ja hyvä se minunkin alkuruoka-annokseni oli.

Pääruuaksi molemmilla oli ankkaa kahdella tavalla, omena-pähkinä-salaattia, savustettua juuriselleripyrettä ja jotain kastiketta, olisikohan ollut timjamikastiketta. Nätti annos ja myös oikein herkullinen. Minä en ole aina ankan ystävä, sen täytyy olla hyvin tehtyä, mutta tämä annos kyllä oli sitä. Varsinkin ankka-rillette oli herkullista. Ja se juurisellerisose! Loistavaa! Tosin en kyllä juuri huomannut siinä savun makua, mutta niin tai näin, alas meni. Pääruokaan voi siis olla täysin tyytyväinen.

Minun juustolautasellani oli kolmea erilaista juustoa Mouhijärven juustolasta, Savuhilmaa, valkohomejuusto Väinöä ja Vilhoa, puolikovaa lehmänmaitojuustoa. Nämä tarjoiltiin tomaatti-vaniljahillokkeen kanssa. Täytyy sanoa, että tämä juustolautanen ei ollut kovin jännittävä. Savuhilma on tuttua jo ennestään, valkohomejuusto oli ihan ok, Vilhokin oli uusi tuttavuus, muttei erityisen merkillepantava juusto. Se tomaatti-vaniljahilloke maistui lähes pelkästään vaniljalta ja oikeastaan toimi mitenkään yhteen vain sen miedon valkohomejuuston kanssa. Muiden juustojen kanssa se oli liian miedon makuinen.

Jälkiruuaksi olin valikoinut pitkän miettimisen jälkeen petit fours'n, siihen kuului neljää eri sorttia pieniä jälkiruokia, kaksi mustaherukka-macaronleivosta, kaksi tryffeliä, kaksi pientä tuulihattua ja kaksi suklaakonvehtia, joissa oli jonkinlainen appelsiinitäyte. Tätä voi kuvata ainoastaan yhdellä sanalla: nam. Todella herkullinen jälkiruoka ja vaikka voisi kuvitella, että siinä on paljon syötävää, niin onneksi nuo kaikki olivat kovin pieniä. En olisi enää jaksanut syödä mitään tuhtia jälkiruokaa, nimittäin pääruoka-annos oli aika täyttävä.

Joka tapauksessa tämä ensikokeilu Masuunissa on kyllä tuomittava hyvin onnistuneeksi ja voin kyllä suositella sitä, jos haluaa fine diningia Tampereella harrastaa. DI:n mielestä se oli hyvin samankaltainen paikka kuin Näsinneula, joka sekin on tarjoillut paikallisista raaka-aineista tehtyjä ruokia ja ilmeisesti Masuunin nykyinen keittiömestarikin on Näsinneulassa ollut töissä tai jotain. Masuunin etuna on sen sijainti, niin keskustassa kuin vain voi olla, paljon helpompi kohde kaupunkia piipahtaa kuin vaikkapa Näsinneula, jonne täytyy erikseen mennä. Hinta-tasosta en osaa sanoa, en ole Näsinneulassa käynyt aikoihin, mutta ei Masuuni mikään halpa ollut.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Saanen onnitella, onko siitä jo kuusi vuotta?!!
Tyttäreni tuntien, erikois-onnitteluni DI:lle jaksamisesta!
Hyviä syömisiä olette syöneet, ihan nälkä tuli lukiessa.
-MUR-MUR-

Anonyymi kirjoitti...

Voi kiitos, mutsi :)
- Sirpale