tiistaina, helmikuuta 19, 2013

Heppa on hyvää

No nyt on taas maailmankirjat sekaisin, kun ainakin Britanniassa on myyty hevosenlihaa naudanlihana. Siis korjaan, einesruuassa oli naudanlihan lisäksi hevosta, mutta asiasta ei ollut mainintaa tuoteselosteessa. Suomeenkin ollaan saamassa oma pollekohu, kun Yle uutisoi, että Lidlin kahdesta tuotteesta löytyi hevosta, vaikka piti olla vain nautaa.

Kamalaa! Eikö mihinkään voi enää luottaa?

Voi. Minä kerron mihin voi luottaa.
Siihen voi luottaa, että jos ostaa puolentoista euron valmislasagnen kaupasta, niin siihen ei varmasti ole käytetty mitään pihvikarjan sisäfilettä.

En ymmärrä, että mikä tässä nyt oikeasti on niin kauheata. Onhan se tietysti väärin myydä hevosen lihaa nautana ja olla mainitsematta asiaa tuoteselosteessa. Kun tuoteselosteen pitäisi kertoa, mitä tuotteesta oikeasti löytyy. Mutta eiväthän ne kerro, ei kai kukaan niin luullut? Sen jälkeen kun natriumglutamaatista (E621) tuli trenditietoisten uusin inhokki, se katosi tuoteselosteista, mutta tilalle tuli hissukseen hiivauute, joka on käytännössä samaa kamaa, mutta ilman lisäainestatusta ja sitä vihattua E-koodia. Vajaa pari vuotta sitten paljastui jotain kautta, että lihapullissa voi olla kanannahkaa ja taatusti niissä on yhtä ja toista teurasjätettä, mutta jotenkin kummassa se jätetään mainitsematta tuoteselosteessa.

Lihapullien kanssa tullaan taas tähän samaan aiheeseen: luuletko todellakin saavasi eurolla tai parilla 400 grammaa hienoimmasta paistijauhelihasta tehtyjä lihapullia? Jos luulet, niin missä maailmassa oikein elät?

Ruokateollisuuden perimmäinen tarkoitus ei ole tuottaa kuluttajille gourmet-nautintoja eettisesti ja yhteiskuntavastuunsa tuntien. Ruokateollisuuden, kuten minkä tahansa muunkin teollisuuden ja yritysten päätarkoitus on tuottaa rahaa omistajille. Gourmet-tuotteet, luomu ja yhteiskuntavastuu voivat toki lisätä myyntiä ja parantaa mainetta, mutta ne eivät ole se pääasia. On naiivia kuvitella, että ruokateollisuus kieltäytyisi käyttämästä halvinta mahdollista raaka-ainetta, jos se vain on lakien ja säädösten mukaan mahdollista. Kun halvalla pitää saada paljon, ei siinä keskitytä raaka-aineisiin tai niiden alkuperään, saati sitten ravintoarvoihin tai terveellisyyteen. Siinä tehdään sitä mitä kuluttaja haluaa: halpaa.

Vanha totuus on se, ettei halvalla hyvää saa. Jos ostaa puolellatoista eurolla valmislasagnen, on parempi panna silmänsä kiinni ja syödä ajattelematta sen enempää mössön sisältöä. Vaihtoehtoisesti sen lasagnen voi näet tehdä itsekin ja valita siihen juuri ne aineet, joita haluaa syödä. Siihen vain menee aikaa ja vaivaa eikä sitä saa kahdella eurolla. Mutta oliko se nyt joku yllätys?

Ja hei, ollaan kiitollisia, että se löytynyt liha oli sentään hevosta, jota Euroopassa yleisesti pidetään syömäkelpoisena eläimenä. Ettei se ollut mitään "eksoottisempaa".

perjantaina, helmikuuta 15, 2013

Hella & Huone - kyllä kannattaa!

Paitsi että eilen oli ystävänpäivä, DI täytti myös vuosia. Koska minulla on vielä joululahjakin ostamatta hänelle, ei siksi, etten muistaisi, viitsisi tai tietäisi vaan siksi, että kahvimyllyn ostaminen on vaikeata ilman tarkkoja speksejä ja kun ei itse ymmärrä kahvista mitään, oli DI ilmoittanut hänelle riittävän syntymäpäivälahjaksi illallinen jossain hyvässä ravintolassa. Annoin 200 euron budjetin (joka ei sisällä viinejä) ja käskin valita paikan. DI valitsi paikaksi Hella & Huoneen.

Kävimme viimeksi H&H:ssa syksyllä syömässä yllätysmenun ja tuolloin fiilis oli ainakin minun kohdalla jotakuinkin "plääh". Muuten emme olekaan siellä taineet käydä pitkiin aikoihin. Jossain vaiheessahan kävimme siellä useinkin tai ainakin muutaman kuukauden välein, mutta sitten alkoi vähitellen kyllästyttää ne molekyyligastronomiset systeemit, mihin siellä jossain vaiheessa oltiin kovasti ihastuttu.

Eilisen jälkeen voin sanoa, että kyllä H&H on edelleen Tampereen paras fine dining - ravintola. Bertha on toki paha haastaja, mutta eilinen illallinen H&H:ssa oli napakymppi. Päätimme syödä 6 ruokalajia 8 ruokalajin listalta, kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa, juuston ja jälkiruuan. Valitsimme muuten samat annokset, mutta jälkiruuaksi minulla oli suklaa-piparminttu ja DI:llä vadelmaa ja salmiakkia.

Aivan ensimmäiseksi kyseltiin haluammeko alkuun jotain kuplivaa. Ystävänpäivän kunniaksi tarjolla oli jotain rose-viiniä, mutta koska minulla oli migreeni menossa, pyysin alkoholitonta. Yllätyksekseni sanottiin heti, että heillä olisi Nokian Panimon puolukkaporetta, kävisikö se alkumaljaksi. No mutta totta kai, kiva että meidät alkoholirajoitteisetkin huomioidaan edes jossain ja joskus.

Ruokapuolelta ensimmäiseksi pöytään kannettiin keittiön tervehdys, Bloody Mary eli tomaattisorbetti vodkavaahdolla ja taisi siinä olla muutama suikale varsiselleriäkin. Tomaattisorbettia oli maustettu jollain, luultavasti chilillä, koska se lämmitti sen verran suussa. Herkullinen annos.

Ensimmäinen pääruoka oli listassa esitelty sanoilla merirapulientä ja maa-artisokkaa. Lautasella oli maa-artisokkapyrettä, meriravun lihaa, fenkolitartar ja koko komeuden päälle kaadettiin sitä merirapulientä. Jo pelkkä tuoksu oli huumaava ja makukin oli kohdallaan. Varsinkin se pyre ja rapuliemi olivat herkullisia, sen sijaan minusta se fenkoli-tartar oli vähän turha elementti siinä annoksessa. Muttei voi valittaa, ei.

Toinen alkuruoka sisälsi linnunmaksaa ja omenaa eli kanan- ja hanhenmaksaterriiniä ja omenaa eri muodoissa, chutneyna, vaahtona ja mitähän muuta vielä siinä oli. Joo, nämä meikäläisen annoskuvaukset eivät kaikilta osin ole aina ihan kattavia, kun ne nimet ja raaka-aineet tulevat esittelyssä niin nopeasti eikä kaikkia mitenkään voi painaa mieleensä. Tämän annoksen kanssa DI:lle tarjoiltiin Gewürztraminer-rypäleestä tehtyä kevyttä ja makeaa valkkaria, joka jonain toisena päivänä olisi uponnut minuun kuin pesusieneen. Ihmettelin viinivalintaa ruualle ja oli itse pakko maistaa, miten ne muka voivat mitenkään toimia yhdessä, mutta yhdistelmä oli loistava. Jo ihan ilman viiniäkin tämä annos räjäytti kyllä potin. Siinä vain oli kaikki kohdillaan: maut, niiden yhdistelmät, asettelu, kaikki. Herkkunamia!

Ensimmäistä pääruokaa sitten odottelinmmekin vähän kauhulla: keittiössä saavat tehdä aika ihmeitä, jos meinaavat päihittää tuon toisen alkuruoka-annoksen. Ensimmäinen pääruoka oli nimeltään "Siikaa ja simpukkaa", siinä oli paistettua siikaa ja jotain siikamureketta, kuivattua simpukkaa, kukkakaalipyrettä ja karamellisoitua kukkakaalia ja olikohan se nyt sitten mustekalanmusteella vai millä värjättyä aiolia ja jotain muutakin kastiketta pieninä nökäreinä ja mitä kaikkea muuta siinä nyt sitten oli. Kaunis annos ja aivan loistava, en osaa sanoa kumpi on parempi, tämä vai tuo ylistämäni linnunmaksa-annos.

Toinen pääruoka sisälsi menun mukaan rosepippuri-glaseerattua peuranpaistia, muhennettua naudankieltä ja tattia, näiden lisäksi siinä oli jotain peruna-systeemiä (ei hajuakaan mikä se oli) ja punajuurta ja varmaan jotain muutakin vielä. Tämäkään ei hävinnyt noille kahdelle edelliselle yhtään, hyvä ettei kieli mennyt mukana. Minulla ei riitä adjektiivit kuvailemaan, menkää ja syökää itse. Ei ole maksettu mainos.

Sitten vuorossa oli juusto: sinihomejuustoa, pekoni-punasipulihilloketta ja pähkinämoussea. Tässä kohtaa tuli pieni notkahdus, kaikki komponentit olivat ihan jännittäviä erikseen maisteltuina, mutta yhdessä ne eivät olleet mikään kuolematon yhdistelmä.

Juuston jälkeen tuotiin taas vähän ylimääräistä, maissi-pyrettä ja kirsikka-sorbettia tai jotain semmoista raikastamaan suuta. Jälkiruokana minulla oli annos nimeltä ""Suklaakuningatar ” ja piparminttua", käytännössä se sisälsi suklaa-jotakin, piparminttujäätelöä, marja-vanilja-jotakin, minttuhyytelöä ja marjavinaigrettea. Lisäksi annoksen päällä oli jotain kanelilta maistuvia murusia. Jos tämä annos ei ollut täydellinen, se oli pelottavan lähellä sitä. Todella pelottavan lähellä. Siis kerrassaan loistava.

Kun ruuat oli syöty, saatoimme vain todeta, että harmi kun ei taida jaksaa syödä koko settiä toistamiseen ja se saattaisi vähän hintavaksikin tulla. Tilasimme vielä kaakaot ja niiden kera tuli muutama makeinen, jotka onneksi eivät olleet mitään ällömakeita. Kaakao nimittäin oli paksua kuin terva ja koostui luultavasti 90% raa'asta kaakaosta.

H&H oli melkolailla täynnä, ilmeisesti ystävänpäivä oli houkutellut ihmisiä liikkeelle, vaikka oli siellä muutama seuruekin, ei vain rakastuneita pariskuntia. Ehkä siksi palvelu oli normaalia hitaampaa, mutta toisaalta me olemme yleensä käyneet siellä tavallisena arkipäivänä, jolloin ei välttämättä ole ollut muita asiakkaita kuin meidän seurue.

Mutta kyllä, olen aivan valmis nostamaan H&H:n takaisin ykkössijalle minun top ten ravintolat - listallani. Ja noin muuten suosittelen sitä lämpimästi.

tiistaina, helmikuuta 12, 2013

Hääsuunnittelua

Äiti, älä putoa tuolilta. Otsikko huijaa.

Mutta joo, minua jaksaa loputtomasti huvittaa Porvarilla on varaa - blogin Unelmahäät - postaus. Se vain on niin totta! En ole monissa häissä ollut elämäni aikana, mutta kyllä niistä harvoistakin pystyy nuo luetellut asiat tunnistamaan.

Mitä tapahtuisi, jos menisin itse naimisiin?
No, olemme DI:n kanssa asian jo sopineet noin periaatteessa, kyllä me varmasti jossain vaiheessa moisen siviilisäädyn vaihdoksen teemme. Se häähumu hoidetaan kuitenkin kokolailla omalla tavalla. Siis oikeasti omalla tavalla, ei perinteisesti "omalla" tavalla.

Avioehto
Minun henkilökohtainen tavoite on se, että suurimman vaivan meidän häiden eteen näkee se lakimies, joka vääntää kasaan avioehtosopimuksen. Eron sattuessa minä en luultavasti tule saamaan penninjeniä DI:n firmasta, mutta toisaalta DI ei saa neliösenttiäkään meidän kotitilasta. Muusta voidaan sitten tapella.

Polttarit
Häävalmistelut, sikäli jos niitä tehdään ylipäänsä, tehdään äärimmäisen salassa. Tällä yritän välttää myös sen, ettei kukaan saa päähänsä alkaa puuhata polttareita meikäläiselle. Koska a. viimeisen sinkkuillan viettäminen 5 vuoden avoliiton jälkeen on aika korni jo ajatuksenakin ja b. en aio pukeutua hassuihin vaatteisiin, myydä yhtään mitään enkä sen paremmin harrastaa mitään extreme-urheilulajeja. Siskon kanssa joskus asiasta puhuttiin, hän lupasi muistaakseni saunan lämmittää kotona ja se on ihan ookoo.

Sormukset
Tätäkin ollaan jo suunniteltu. Toistaiseksi yksi idea on ollut LotR - tyylinen sileä kultasormus (ei, emme me ole mitään fanaattisia LotR - faneja, mutta idea olisi kiva), johon tulisi teksti "One ring to bind them", mutta kun se tekstinpätkä ei mene ihan noin vaan: "One Ring to bring them all and in the darkness bind them". Että sitä sopii vielä harkita, ihan hyvä idea sinänsä ja niin paljon kuin minä kaikenmoisista jalokivistä tykkäisinkin, niin eihän niitä uskaltaisi arkena käyttää.

Morsiuskimppu
Tähän nyt voisi vaikka panostaakin. Maalaistytön kimpussa pitää olla viljantähkiä. Sitten olisi tosi kiva, jos olisi ainakin ruusuja, syreeninoksia ja jasmiineja. Pionitkaan eivät olisi kovin huono vaihtoehto, mutta voi käydä vähän risukkoiseksi kimppu, jos siihen kaikkea haluamaansa tunkee.

Hääpuku
Minä ja valkoinen hame. You wish. Vielä pitsihörsellystä vähän päälle, niin painajainen on valmis. Ei kuulkaa, häistä on selvittävä housut jalassa. Mikä vika mustissa, suorissa housuissa? Korkokengät kyllä tarttee.
DI varmaan kiskoo päälleen sen klassisen business-pukunsa: suorat housut, kauluspaidan, kravatin ja pikkutakin. Se on just hyvä niin.

Häämeikki
Täh? No ehkä sitä voisi juhlan kunniaksi käydä laitattamassa naamansa jossain ammattilaisella. Ehkä.

Hääkynnet
Kynnet voisi harkitakin teettävänsä.

Hääkampaus
Riittänee, että edellisellä viikolla tai joskus silloin käy leikkauttamassa tukkansa kampaajalla. Ettei se nyt ole ihan kauhea reuhka.

Vihkiminen
Kirkko, pappi ja kaikenlainen uskontohöpinä on täysin pois laskuista. Se on maistraatti, kiitos. Siviilivihkikaava on lyhyt ja ytimekäs, mutta koska se kestää noin minuutin, olisi järjetöntä raahauttaa koko puolta sukua maistraattiin sen minuutin takia, niin että eiköhän se ole tuomari, hääpari ja todistajat. Jälkimmäisetkin saa varmaan talon puolesta, mutta voisihan sitä pyytää vaikka joitakuita läheisimpiä todistajiksi.
Niin ja arkena. Työehtospimuksen palkallisista vapaapäivistä täytyy ottaa kaikki irti: minun tes nimittäin lupaa vihkipäiväksi palkallisen vapaapäivän, jos se osuu arkipäivälle.

Hääjuhla
Jos vaikka kahdestaan (tai todistajien kanssa) syömään johonkin hyvään ravintolaan...
Tai sitten varaa illaksi (ei välttämättä tarvitse olla vihkipäivänkään ilta) Tuulensuun ja kutsuu sinne lähimpiä kavereita syömään ja juomaan. Sopisi meille, vaikkei ehkä olekaan se perinteisin hääjuhlapaikka. Ehkä sukuakin voisi kutsua, mutta toisaalta voisi molempien perheet kutsua ihan omalle illalliselle joskus toisella kertaa tai jotain.

Häävalssi
Ei taida kuulua suunnitelmiin. Toisaalta Rammsteinin Ohne Dich voisi olla kova sana. Ei se kyllä valssi ole.

Hääyö
Mikä vika omassa sängyssä? Varsinkin jos se saadaan joskus kasaan vielä sen jälkeen kun se hajosi joulun tienoilla.