perjantaina, helmikuuta 15, 2013

Hella & Huone - kyllä kannattaa!

Paitsi että eilen oli ystävänpäivä, DI täytti myös vuosia. Koska minulla on vielä joululahjakin ostamatta hänelle, ei siksi, etten muistaisi, viitsisi tai tietäisi vaan siksi, että kahvimyllyn ostaminen on vaikeata ilman tarkkoja speksejä ja kun ei itse ymmärrä kahvista mitään, oli DI ilmoittanut hänelle riittävän syntymäpäivälahjaksi illallinen jossain hyvässä ravintolassa. Annoin 200 euron budjetin (joka ei sisällä viinejä) ja käskin valita paikan. DI valitsi paikaksi Hella & Huoneen.

Kävimme viimeksi H&H:ssa syksyllä syömässä yllätysmenun ja tuolloin fiilis oli ainakin minun kohdalla jotakuinkin "plääh". Muuten emme olekaan siellä taineet käydä pitkiin aikoihin. Jossain vaiheessahan kävimme siellä useinkin tai ainakin muutaman kuukauden välein, mutta sitten alkoi vähitellen kyllästyttää ne molekyyligastronomiset systeemit, mihin siellä jossain vaiheessa oltiin kovasti ihastuttu.

Eilisen jälkeen voin sanoa, että kyllä H&H on edelleen Tampereen paras fine dining - ravintola. Bertha on toki paha haastaja, mutta eilinen illallinen H&H:ssa oli napakymppi. Päätimme syödä 6 ruokalajia 8 ruokalajin listalta, kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa, juuston ja jälkiruuan. Valitsimme muuten samat annokset, mutta jälkiruuaksi minulla oli suklaa-piparminttu ja DI:llä vadelmaa ja salmiakkia.

Aivan ensimmäiseksi kyseltiin haluammeko alkuun jotain kuplivaa. Ystävänpäivän kunniaksi tarjolla oli jotain rose-viiniä, mutta koska minulla oli migreeni menossa, pyysin alkoholitonta. Yllätyksekseni sanottiin heti, että heillä olisi Nokian Panimon puolukkaporetta, kävisikö se alkumaljaksi. No mutta totta kai, kiva että meidät alkoholirajoitteisetkin huomioidaan edes jossain ja joskus.

Ruokapuolelta ensimmäiseksi pöytään kannettiin keittiön tervehdys, Bloody Mary eli tomaattisorbetti vodkavaahdolla ja taisi siinä olla muutama suikale varsiselleriäkin. Tomaattisorbettia oli maustettu jollain, luultavasti chilillä, koska se lämmitti sen verran suussa. Herkullinen annos.

Ensimmäinen pääruoka oli listassa esitelty sanoilla merirapulientä ja maa-artisokkaa. Lautasella oli maa-artisokkapyrettä, meriravun lihaa, fenkolitartar ja koko komeuden päälle kaadettiin sitä merirapulientä. Jo pelkkä tuoksu oli huumaava ja makukin oli kohdallaan. Varsinkin se pyre ja rapuliemi olivat herkullisia, sen sijaan minusta se fenkoli-tartar oli vähän turha elementti siinä annoksessa. Muttei voi valittaa, ei.

Toinen alkuruoka sisälsi linnunmaksaa ja omenaa eli kanan- ja hanhenmaksaterriiniä ja omenaa eri muodoissa, chutneyna, vaahtona ja mitähän muuta vielä siinä oli. Joo, nämä meikäläisen annoskuvaukset eivät kaikilta osin ole aina ihan kattavia, kun ne nimet ja raaka-aineet tulevat esittelyssä niin nopeasti eikä kaikkia mitenkään voi painaa mieleensä. Tämän annoksen kanssa DI:lle tarjoiltiin Gewürztraminer-rypäleestä tehtyä kevyttä ja makeaa valkkaria, joka jonain toisena päivänä olisi uponnut minuun kuin pesusieneen. Ihmettelin viinivalintaa ruualle ja oli itse pakko maistaa, miten ne muka voivat mitenkään toimia yhdessä, mutta yhdistelmä oli loistava. Jo ihan ilman viiniäkin tämä annos räjäytti kyllä potin. Siinä vain oli kaikki kohdillaan: maut, niiden yhdistelmät, asettelu, kaikki. Herkkunamia!

Ensimmäistä pääruokaa sitten odottelinmmekin vähän kauhulla: keittiössä saavat tehdä aika ihmeitä, jos meinaavat päihittää tuon toisen alkuruoka-annoksen. Ensimmäinen pääruoka oli nimeltään "Siikaa ja simpukkaa", siinä oli paistettua siikaa ja jotain siikamureketta, kuivattua simpukkaa, kukkakaalipyrettä ja karamellisoitua kukkakaalia ja olikohan se nyt sitten mustekalanmusteella vai millä värjättyä aiolia ja jotain muutakin kastiketta pieninä nökäreinä ja mitä kaikkea muuta siinä nyt sitten oli. Kaunis annos ja aivan loistava, en osaa sanoa kumpi on parempi, tämä vai tuo ylistämäni linnunmaksa-annos.

Toinen pääruoka sisälsi menun mukaan rosepippuri-glaseerattua peuranpaistia, muhennettua naudankieltä ja tattia, näiden lisäksi siinä oli jotain peruna-systeemiä (ei hajuakaan mikä se oli) ja punajuurta ja varmaan jotain muutakin vielä. Tämäkään ei hävinnyt noille kahdelle edelliselle yhtään, hyvä ettei kieli mennyt mukana. Minulla ei riitä adjektiivit kuvailemaan, menkää ja syökää itse. Ei ole maksettu mainos.

Sitten vuorossa oli juusto: sinihomejuustoa, pekoni-punasipulihilloketta ja pähkinämoussea. Tässä kohtaa tuli pieni notkahdus, kaikki komponentit olivat ihan jännittäviä erikseen maisteltuina, mutta yhdessä ne eivät olleet mikään kuolematon yhdistelmä.

Juuston jälkeen tuotiin taas vähän ylimääräistä, maissi-pyrettä ja kirsikka-sorbettia tai jotain semmoista raikastamaan suuta. Jälkiruokana minulla oli annos nimeltä ""Suklaakuningatar ” ja piparminttua", käytännössä se sisälsi suklaa-jotakin, piparminttujäätelöä, marja-vanilja-jotakin, minttuhyytelöä ja marjavinaigrettea. Lisäksi annoksen päällä oli jotain kanelilta maistuvia murusia. Jos tämä annos ei ollut täydellinen, se oli pelottavan lähellä sitä. Todella pelottavan lähellä. Siis kerrassaan loistava.

Kun ruuat oli syöty, saatoimme vain todeta, että harmi kun ei taida jaksaa syödä koko settiä toistamiseen ja se saattaisi vähän hintavaksikin tulla. Tilasimme vielä kaakaot ja niiden kera tuli muutama makeinen, jotka onneksi eivät olleet mitään ällömakeita. Kaakao nimittäin oli paksua kuin terva ja koostui luultavasti 90% raa'asta kaakaosta.

H&H oli melkolailla täynnä, ilmeisesti ystävänpäivä oli houkutellut ihmisiä liikkeelle, vaikka oli siellä muutama seuruekin, ei vain rakastuneita pariskuntia. Ehkä siksi palvelu oli normaalia hitaampaa, mutta toisaalta me olemme yleensä käyneet siellä tavallisena arkipäivänä, jolloin ei välttämättä ole ollut muita asiakkaita kuin meidän seurue.

Mutta kyllä, olen aivan valmis nostamaan H&H:n takaisin ykkössijalle minun top ten ravintolat - listallani. Ja noin muuten suosittelen sitä lämpimästi.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ei voi muuta kuin lukea tätä kateuden kiilto silmissä ja nieleskellä, tuli ihan nälkä!!
-MUR-MUR-