tiistaina, helmikuuta 19, 2013

Heppa on hyvää

No nyt on taas maailmankirjat sekaisin, kun ainakin Britanniassa on myyty hevosenlihaa naudanlihana. Siis korjaan, einesruuassa oli naudanlihan lisäksi hevosta, mutta asiasta ei ollut mainintaa tuoteselosteessa. Suomeenkin ollaan saamassa oma pollekohu, kun Yle uutisoi, että Lidlin kahdesta tuotteesta löytyi hevosta, vaikka piti olla vain nautaa.

Kamalaa! Eikö mihinkään voi enää luottaa?

Voi. Minä kerron mihin voi luottaa.
Siihen voi luottaa, että jos ostaa puolentoista euron valmislasagnen kaupasta, niin siihen ei varmasti ole käytetty mitään pihvikarjan sisäfilettä.

En ymmärrä, että mikä tässä nyt oikeasti on niin kauheata. Onhan se tietysti väärin myydä hevosen lihaa nautana ja olla mainitsematta asiaa tuoteselosteessa. Kun tuoteselosteen pitäisi kertoa, mitä tuotteesta oikeasti löytyy. Mutta eiväthän ne kerro, ei kai kukaan niin luullut? Sen jälkeen kun natriumglutamaatista (E621) tuli trenditietoisten uusin inhokki, se katosi tuoteselosteista, mutta tilalle tuli hissukseen hiivauute, joka on käytännössä samaa kamaa, mutta ilman lisäainestatusta ja sitä vihattua E-koodia. Vajaa pari vuotta sitten paljastui jotain kautta, että lihapullissa voi olla kanannahkaa ja taatusti niissä on yhtä ja toista teurasjätettä, mutta jotenkin kummassa se jätetään mainitsematta tuoteselosteessa.

Lihapullien kanssa tullaan taas tähän samaan aiheeseen: luuletko todellakin saavasi eurolla tai parilla 400 grammaa hienoimmasta paistijauhelihasta tehtyjä lihapullia? Jos luulet, niin missä maailmassa oikein elät?

Ruokateollisuuden perimmäinen tarkoitus ei ole tuottaa kuluttajille gourmet-nautintoja eettisesti ja yhteiskuntavastuunsa tuntien. Ruokateollisuuden, kuten minkä tahansa muunkin teollisuuden ja yritysten päätarkoitus on tuottaa rahaa omistajille. Gourmet-tuotteet, luomu ja yhteiskuntavastuu voivat toki lisätä myyntiä ja parantaa mainetta, mutta ne eivät ole se pääasia. On naiivia kuvitella, että ruokateollisuus kieltäytyisi käyttämästä halvinta mahdollista raaka-ainetta, jos se vain on lakien ja säädösten mukaan mahdollista. Kun halvalla pitää saada paljon, ei siinä keskitytä raaka-aineisiin tai niiden alkuperään, saati sitten ravintoarvoihin tai terveellisyyteen. Siinä tehdään sitä mitä kuluttaja haluaa: halpaa.

Vanha totuus on se, ettei halvalla hyvää saa. Jos ostaa puolellatoista eurolla valmislasagnen, on parempi panna silmänsä kiinni ja syödä ajattelematta sen enempää mössön sisältöä. Vaihtoehtoisesti sen lasagnen voi näet tehdä itsekin ja valita siihen juuri ne aineet, joita haluaa syödä. Siihen vain menee aikaa ja vaivaa eikä sitä saa kahdella eurolla. Mutta oliko se nyt joku yllätys?

Ja hei, ollaan kiitollisia, että se löytynyt liha oli sentään hevosta, jota Euroopassa yleisesti pidetään syömäkelpoisena eläimenä. Ettei se ollut mitään "eksoottisempaa".

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Turhaa vouhotusta se on jos jossain on hevosenlihaa. Se on tosi hyvää lihaa ja aivan liian aliarvostettua. Onhan metwurstissakin hevosta, toisinaan paljonkin, eikä siitä kukaan nosta tuollaista älämölöä. Varmaan taas joku kukkahattu saanut puheenvuoron väärällä hetkellä. Se on kyllä totta, että tuoteselosteet ei läheskään aina pidä paikkaansa, mutta järjen käyttö on tässäkin asiassa sallittua.
-M-