sunnuntaina, maaliskuuta 03, 2013

House of Cards

Saattaa sisältää juonipaljastuksia

Tilausvideopalvelu (voi luoja mikä sanahirviö, mutta tämän Wikipedia tarjosi) Netflix tarjoaa tilaajilleen ihan vain sitä varten tuotetun sarjan House of Cards (HoC). Toisin kuin tv:stä tulevat sarjat, HoC:in kaikki jaksot ovat tarjolla Netflixissä katsottavaksi heti, joten sitä voi katsoa omaan tahtiinsa niin paljon ja usein kuin huvittaa.
Ehkä sarja tulee joskus televisiostakin. Toivottavasti, sillä se on hyvä sarja. Ja tämän sanoo ihminen, joka ei juuri katso sarjoja eikä ylipäänsä tv:tä. Joten sen on oltava todella hyvä sarja, tosin asiassa auttaa se, että koska se on tarjolla Netflixissä, ei jaksojen katsominen ole sidoksissa viikonpäivään eikä kellonaikaan. Eikä sitä ole pilattu mainoksilla.

Ja politiikkasarjoja en ole katsonut yhtään, HoC on ensimmäinen sitä lajia. Se kertoo Yhdysvaltain kongressiedustajasta, Frank Undewoodista (Kevin Spacey), joka saa uuden presidentin valinnan jälkeen puukon selkäänsä ja menettää paikan ulkoministerinä, joka oli hänelle jo luvattu. Hän lähtee tästä suivaantuneena jonkinlaiselle kostoretkelle, varsinainen motiivi (jos se nyt on varsinainen motiivi) selviää vasta myöhemmin sarjassa: hän havittelee varapresidentin paikkaa. Lopuksi sitä hänelle tarjotaankin, mutta niin outojen käänteiden jälkeen, että minun ainakin on mahdotonta hahmottaa mikä siitä varsinaisesti oli Frankin juonimaa ja mikä ei alunperin kuulunut suunniteltuun kuvioon.
Lisäksi kannoilla on pari hanakkaa reportteria, joista toista Frank luulee voivansa hallita ja itse asiassa käyttääkin omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Tämä kuitenkin lähtee tutkimaan Frankin osuutta erinnäisissä valonaroissa käänteissä. Ja niitähän meinaan riittää.

Sarjassa parasta on sen päähenkilön kyynisyys ja se, miten hän pyörittää koko palettia mielensä mukaan, presidenttiä myöten. Ja vaikka kaikki ei aina mene käsikirjoituksen mukaan, sitä voidaan muuttaa ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Miten pudotaan toistuvasti jaloilleen, miten suojataan oma nahka, miten saadaan toiset tekemään oman tahdon mukaisesti vaikkeivät nämä tahtoisikaan sitä. Loppua kohti rakennelma alkaa kuitenkin murentua, mutten jotenkin ne sirpaleet pysyvät vielä Frankin ulottuvilla.

Sarjassa ei ole hyviksiä eikä pahiksia, kaikki hahmot ovat vähän molempia ja kaikki lopulta ajavat omaa etuaan. Idealismille on hyvin vähän tilaa tarjolla. Lisäksi kaikilla on omat synkät pikku salaisuutensa, jotka ahnaan lehdistön kynsissä muuttuisivat skandaaleiksi. Ja skandaalit voivat kaataa vahvimmankin poliitikon. Joka tietää nämä salaisuudet, on hyvin vahvoilla pyöritellessään kuvioita oman mielensä mukaisiksi.

Naishahmot ovat ehkä kuitenkin se kaikkein paras osa koko sarjassa. Erityisesti Frankin vaimo, Claire Underwood (loistava, loistava Robin Wright), toisaalta kivikova liikenainen, aina huoliteltu, aina tyylikäs, ilmeisesti myös ainoa, joka tietää totuuden Frankin kaikista suunnitelmista ja tekemisistä. No, ei ehkä ihan kaikista, mutta useimmista kyllä eikä hän moralisoi vaikka olisi vähän valonarempiakin juttuja. Ja hän auttaa aina Frankia, ainakin jos auttaminen ei hypi hänen oman työnsä varpaille. Näennäisestä kovuudestaan huolimatta työskentelee jonkinlaisessa hväntekeväisyysjärjestössä. Mitä tulee Clairen ja Frankin avioliittoon, niin se on joko loistava tai helvetti, muttei se ainakaan ole mitenkään sovinnainen.
Zoe Barnes (Kate Mara), reportteri, josta on vaikea sanoa kumpi lopulta käyttää kumpaa hyödykseen, Zoe Frankia vai Frank Zoea. Aluksi suhde on symbioottinen, kumpikin hyötyy toisesta, mutta koska sarja loppui niin kieroon kohtaan, ei selviä kumpi jää lopulta voitolle. Terävä ja älykäs nuori nainen, joka ei suostu miesten tallottavaksi ja määräiltäväksi, oli tämä sitten oma pomo tai kongressiedustaja.
Näiden lisäksi pidin myös Linda Vasquezista (Sakina Jaffrey), Valkoisen talon kansliapäälliköstä (tai miten termi White House Chief of Staff kääntyy), joka vaikuttaa olevan Frankin vaikutusvallan ulottumattomissa, pelaa joskus tämän kanssa, mutta itselle jäi sellainen mielikuva, että hän tukee Frankia vain silloin, kun on samaa mieltä asiasta.

Saimme juuri tänään katsottua HoC:in ensimmäisen kauden loppuun ja minä repeä keskeltä kahtia, jos se ei jatku! Se jäi niin herkulliseen tilanteeseen.
Lisäksi sanoin DI:lle, että jos hän ikinä tuntee vetoa lähteä politiikkaan, hän saa katsoa koko sarjan alusta loppuun asti ja tehdä siitä muistiinpanoja. Ei sillä, että DI olisi erityisen kiinnostunut politiikassa toimimisesta, mutta jos nelikymppisenä on tekniikan tohtori ja kansainvälisen konsernin toimitusjohtaja, voi vain kauhulla odottaa mitä viidenkympin villitys tuo tullessaan.

2 kommenttia:

mirzu kirjoitti...

Mä odotan kanssa jatkoa kovasti. Sen verran googletin, että kakkoskautta on kuvattu (ja kuvataan) tää kevät, eli kuulemma syksyllä voisi odottaa sitä nähtäväksi.

Parasta viihdettä, jota on vähään aikaan katsonut.

Sirpale kirjoitti...

Hieno uutinen tuo kakkoskausi! IMDB:ssä ei ollut ainakaan suoraa mainintaa asiasta, joten pelkäsin pahinta. Mutta eihän sitä sarjaa voi tuollaiseen vaiheeseen jättää.