perjantaina, maaliskuuta 15, 2013

Musiikkia

Tunnustan sen heti, etten ole mikään musiikin kuuntelija. En tarvitse taustahälyä, mitä vähemmän meteliä, sen parempi. Toisaalta ärsyynnyn vähän turhankin helposti vääränlaisesta musiikista. Esimerkiksi suomalainen iskelmä on ihan pahinta ja suomalainen musiikki noin muutenkin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta sitten on tilanteita, joissa itse valittu musiikki on tosi jees ja paikallaan. Bussimatkat ja junamatkat nyt ainakin, pitäisi rustailla kiitosruno kännykän musiikkisoittimelle ja kuulokkeille. Mikäs sen helpompaa, nykyisin kuulokkeet kulkevat aina mukana joko repussa tai käsilaukussa ja kännykkä taskussa. Ja kun kännykän muistista löytyy kuuntelemisen arvoista musiikkia, on viihtyminen taattu. En ole toistaiseksi tutustunut Spotify'in vaan menen ihan niillä vanhoilla kappaleilla, joita on vuosien mittaan kertynyt tietokoneenkin kovalevylle.

Autolla ajaminen on toinen sopiva tilanne musiikille. Aikoinani marisin radiokanavan löytämisen vaikeudesta ja vaikka toisaalta dance-/tecno-painotteinen KLF palveli aikansa ihan kivasti, alkoi auton hanskakoteloon kertyä myös cd-levyjä. Fusionissa kun on vain perttiperus-cd-soitin, joskus toivon, että se soittaisi myös mp3:ia, mutta tällä nyt mennään. Ja varsinkin sen jälkeen kun löysin Helsingin Akateemisesta Ordning&Redan cd-kotelon, johon mahtuu useampi levy pieneen tilaan ja yhteen könttiin, niin ettei hanskakotelon varomaton avaaminen aiheuta lakoavien levyjen katastrofia.

Jos ajan pidempää matkaa yksin, levittelen yleensä pelkääjän penkille valmiiksi muutaman fiilikseen sopivan levyn ja vaihdan siitä sitten kesken ajon. Ei tarvitse sen enempää räpeltää niiden kanssa, ottaa vanhan levyn soittimesta pois ja heittää sen penkille ja onkii siitä uutta tilalle.

Muutamat levyt ja artistit ehtivätkin muodostua varsinaisiksi autoilukappaleiksi. Eilen viimeksi TKL:n bussissa istuessani alkoi korvanapeista soida Lady Gaga ja olin hetken aikaa taas vanhalla kolmostiellä, ajamassa Nukarilta kohti Vantaankoskea. Ilmeisesti tällä välillä eli minun työmatkallani tuli kuunneltua Lady Gagaa riittämiin.
Toinen on Nightwish, joka yhdistyy mielessäni hyvinkin pitkälti Nurmijärvi–Tampere-välille. Nightwishin tuplalevy kulkeekin autossa mukana lähes aina, se on nimittäin ehkä Rammsteinin (jonka levyjä minulla ei ole) ohella niitä ainoita artisteja, joita voi soittaa silloinkin, kun kyydissä on joko DI tai sisko tai molemmat.

Hyvälle kesäkelille, ruuhkattomalle moottoritielle ja silloin kun on yksin liikkeellä Raptorin cd on kuitenkin ihan paras. Siinä voi hoilata mukana sydämensä kyllyydestä (tämän vuoksi suositeltavaa vain silloin kun on yksin autossa). Mutta miten ne sanat voi muistaa niin hyvin vielä parinkymmenen vuoden kuluttua siitä, kun viimeksi Raptoria säännöllisemmin kuunteli?

Ei kommentteja: