lauantaina, toukokuuta 25, 2013

Amsterdam – huoria ja huumeita?

Jos ilotytöt ja marihuana olisivat ainoat syyt mennä Amsterdamiin, miksi ihmeessä pariskunta (joista toinen sekoittaa päätään ainoastaan migreenilääkkeillä ja toinen lähinnä oluella) menisi sinne? Niin että kyllä kiitos, kuulin ihan tarpeeksi näistä aihepiireistä ennen matkaa ja matkan aikana kun someen päivitin juttuja matkasta. Ikävä kyllä, yhtäkään jointtia ei tullut poltettua, yhtäkään ihmesientä ei syöty ja punaisia lyhtyjäkään emme nähneet.
Sen sijaan näimme kanavia, tulppaaneja ja tuulimyllyjä. Muistuuko mieleen, että Amsterdam ja Alankomaat yleensä saattaisivat olla tunnettuja myös näistä asioista?

Pari viikkoa sitten maanantaina tosiaan lähdimme DI:n kanssa muutaman päivän lomalle Amsterdamiin. DI:hän oli käynyt siellä syksyllä työmatkalla ja innostunut kaupungista sen verran, että päätimme lähteä sinne lomailemaan yhdessä. Kulttuuria ja kukkasia, hyvää ruokaa ja hyvää olutta parin tunnin lentomatkan päässä, ei voi mennä pahasti pieleen.

Hotelliksi oli valikoitunut CitizenM keskustasta etelään, Amsterdam Zuid -aseman nurkalla. Siitä menivät näppärästi kaikki: junalla alle 10 minuuttia Schipolin kentälle, metro, ratikalla vajaa vartti keskustaan ja ratikkareitin varrelle osui vielä Museumsplein, josta löytyvät suurimmat ja tunnetuimmat museot, Van Gogh- ja Rijksmuseum sekä modernin taiteen museo, jonka nimi ehti jo hukkua mielestä. Hotelli oli muutenkin ihan mukava, aulabaarista esimerkiksi sai kelvollista sushia 24/7.


Kanava. Yksi niistä monista.

Ekana iltana vain pyörimme keskustassa katselemassa vähän maisemia, ei mitään sen kummempaa. Tiistaina suuntasimme Artis-eläintarhaan, joka ei ollut suunnattoman suuri, mutta kuitenkin suurempi kuin mitä kartasta katsottuna oli näyttänyt. Se oli hyvin puistomainen ja kaunis paikka noin muutenkin, puita ja kukkaistutuksia oli paljon (kuten koko kaupungissa muutenkin). Parasta siellä oli hieno akvaario.
Eläintarhasta päästyämme DI lähti tsekkaamaan yhden panimoravintolan lähistöllä ja minä marssin kasvitieteelliseen puutarhaan. Sekään ei ollut kovin suuri paikka, esitteen mukaan noin 1,2 hehtaaria, mutta täynnä, siis aivan täynnä erilaisia kasveja, puita, muutama kasvihuonekin, kuten isot sademetsähuoneet ja pienempi, Meksikon ja etelä-Yhdysvaltojen autiomaahuone. Vaikka vietin siellä paljon aikaa kierrellen ja katsellen, olen varma että jonkun polun missasin kuitenkin!


Tulppaani-istutuksia Artisissa.

Keskiviikkona luvassa oli sitten museokierros, kävimme Rijksmuseumissa, joka avattiin kokonaan yleisölle huhtikuussa, kymmenen vuoden remontin jälkeen. Nähtävää oli paljon, kerroksiakin neljä, joista jätimme suosiolla pari suoraan pois. Niin ja jonoja oli vähän joka paikassa. Vinkkinä sitten, että Rijksmuseumiin saa lippuja jostain muualtakin, netistäkin kai ja ettei sinne kannata ottaa mukaan mitään isompaa reppua, laukkua tms. tai muuten joutuu jonottamaan myös narikkaan. Pointti olikin se, että kyllähän se lipunmyyntijono veti, mutta narikkajono ei.
Koska kyseessä on iso museo, suurikin väkimäärä jakautui sinne varsin nätisti ja oikeastaan ainoa ruuhkainen paikka oli juuri se sali, jossa oli esillä Rembrandtin "Yövartio". Se lienee museon kuuluisin maalaus.

Torstaina suuntana oli Utrecht vajaan puolen tunnin junamatkan päässä Amsterdamista. DI:n eräs tuttu asuu siellä ja lupasimme käydä hänen kanssaan lounaalla. Lisäksi hän myös näytti hieman Utrechtin keskustaa ja kertoi kaupungin historiasta. Harmi kyllä juuri tämä päivä oli se, jolloin satoi taukoamatta. Utrechtin vanha kaupunki näytti kokolailla pienois-Amsterdamilta, kanavia oli ja vanhoja, hienoja taloja.


Utrechtin tuomiokirkko.

Mitä voisi tästä reissusta sanoa? Amsterdam on hyvin kaunis kaupunki vanhojen rakennustensa ja kanaviensa kanssa, Utrecht samoin. Siellä on paljon nähtävää ja paljon jäi näkemättä vielä, joten Amsterdam on edelleen "käy täällä"-listallamme. Edelliseltä reissulta DI oli bongannut muutamia hyviä ruokapaikkoja ja mm. Foursquaren ansiosta löysimme yhden hyvän ravintolan itsekin. Että kyllä, Amsterdamissa viihtymiseen ei välttämättä tarvita huoria tai huumeita.

Ja miksi kirjoitan vasta nyt, viikko sen jälkeen kun kotiuduimme reissusta? No kun oikea käteni oli vähän pakkolomalla tässä viikon verran. Nimittäin Hki-Vantaan lentokentältä lähdin suoraan Nukarilla avittamaan systeriä kasvimaan laitossa ja muissa puutarhatöissä. Koska viikonlopun sää oli suorastaan loistava, tuli ulkona puuhattua vaikka mitä. Istutumme mm. ne tulppaanin sipulit, jotka olin tuonut siskolle Amsterdamista. Mustia tulppaaneita, pitäisi kukkia tänä kesänä jo. Saa sitten nähdä, miten ne selviävät Suomen talvesta.
Sunnuntaina bussissa istuessani, matkalla kohti Tamperetta totesin, että oikeaa rannetta tai oikeastaan käsivartta särkee. Ajattelin sen olevan ihan vain lihassärkyä, olinhan raahannut multaämpäreitä, kaivanut kukkamaata ja tehnyt vaikka mitä muuta. Särkylääke tappoi säryn kyllä, mutta kun sitä olisi saanut nappailla parin tunnin välein. Kun vaiva ei yön aikana osoittanut edes vähenemisen merkkejä, laukkasin lääkäriin. Jännetulehdus, sanoi lekuri. Viikko lepoa, tukiside, hiiri vasempaan käteen ja tarvittaessa särkylääkettä ja/tai kipugeeliä. Niin että tässä viikolla en ole kirjoittanut tietokoneella yhtään turhaa sanaa. Onneksi työprojekti on sellainen, että siitä selviää hyvin pitkälle hiirellä. Vaikkei se hiiren käyttökään ole ollut erityisen herkkua vasemmalla kädellä.

keskiviikkona, toukokuuta 01, 2013

Vappuilua ja muita kuulumisia

No niin, kunhan tästä nyt saadaan vappu pois alta, niin jos se elämä alkaisi vähän normalisoitua tai jotain. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, DI:n Australian-vieras oli täällä Suomessa käymässä ja lähti eilisiltana takaisin kotimaahansa. No, eip siinä mitään, mutta tästä on aiheutunut yhtä ja toista menoa minullekin. Keskiviikkona tosiaan oli jo lounas ja illalla Tuulensuu, torstaina kävin itse puolestani Nurmijärvellä. Perjantaina ei ollut muuta kuin että kävimme DI:n ja yhden kaverin kanssa keskustassa syömässä ja semmoista. Lauantaina oli iltasella DI:n työkaverin luona päivällinen, hänen perheensä, minä ja DI ja Aussi. Tarjolla oli hirvenpaistia ja suppilovahverokastiketta, jälkiruokana jäätelöä, marjoja ja marjapiirakkaa. Hyvin suomalaisia tarjottavia siis.

Sunnuntaina minun piti viedä Fusion takaisin pääkaupunkiseudulle ja koska Aussi suunnitteli itsekin Helsingin-retkeä, päätimme yhdistää nämä kaksi asiaa. Lähdimme aamulla Tampereelta ensin kohti Nukaria, poikkesimme katselemassa maisemia Nukarinkoskella ja vein DI:n ja Aussin sitten meikäläisen kotitilalle ihmettelemään suomalaista maaseutua. Itse kävin nopsasti katsomassa mummua, kun olin näin luvannut. Siitä sitten lähdimme Helsinkiin, tipautin auton Myllypuroon ja metrolla keskustaan. Kiertelimme siinä Töölönlahden nurkilla, näimme ulkoa päin uuden musiikkitalon, eduskuntatalon ja Finlandia-talon, katselimme maisemia muutenkin. Sitten kävelimme Temppeliaukion kirkolle, kävimme siellä sisälläkin, kun se sattui olemaan sopivasti auki. Sen jälkeen syömään ja Senaatintorin kirkon kautta Kauppatorille ja Suomenlinnaan. Suomenlinnassa oli valitettavasti sukellusvene Vesikko vielä kunnostuksen alla, mutta kävimme Kustaanmiekassa katselemassa ja ihmettelemässä maisemia. Sitten kello lähenikin jo kahdeksaa illalla, joten ei muuta kuin seuraava juna kohti Tamperetta ja koko seurue oli valmista kauraa peiton alle.

Maanantaina piti vieraalle esitellä vielä Plevna ja eilen poikkesin iltapäivästä vielä DI:n firman toimistolla, DI:n työkaverin vaimo oli tehnyt vappumunkkeja ja DI tuonut samppanjaa. Hyvästelimme Aussin, joka lähti alkuillasta kohti Seutulaa ja menimme itse perinteisesti grillaamaan TTY:lle. Aluksi satoi vettä, ihan rankastikin, mutta iltaa myöten keli poutaantui ja vaikkei erityisen lämmin ollut, niin ihan viihtyisää siellä ulkona oli. Ja onneksi aina välillä pääsi sisätiloihinkin.

Tänään vuorossa oli vappulounas. Paikaksi oli valikoitunut huhtikuun alussa avautunut Grillson Hämeenpuisto, remontissa olleen Cumuluksen uusi ravintola. Ihan siistin näköinen paikka kaikkinensa. Ruokalista oli kovin laaja, pääruuaksi sai valita oman pihviannoksensa (vapaavalintainen pihvi, kastike/maustevoi, perunalisäke ja muu lisäke) tai sitten ottaa jonkin valmiin annoksen. Osa tarjotusta naudanlihasta oli australialaista Black Angusta.
Itse otin alkuruuaksi paistettua kampasimpukkaa ja parmankinkkua. Kampasimpukka on aina vähän riski ottaa ravintolassa, kun ei voi tietää osataanko se juuri tässä paikasas juuri tänään paistaa oikein. Ei kuitenkaan tarvinnut pettyä, Grillssonin kampasimpukka oli suorastaan täydellisesti paistettua ja muutenkin alkuruoka oli hyvä.
Pääruuaksi en ottanut pihviä, vaikka siellä houkuttelevia vaihtoehtoja olikin (niitä houkuttelevia vaihtoehtoja oli oikeastaan jopa liikaa). Valitsin lohi-avokado-hampurilaisen, jonka kanssa tarjoiltiin ranskalaisia. Täytyy sanoa, että oli ehkä eksoottisin hampurilainen, mitä koskaan olen syönyt, mutta varsin hyvä kyllä. Myös ranskalaiset olivat onnistuneita ja se kastike, mitä ranskalaisten kansas tarjottiin, jotain ehkä chili-majoneesia. Jälkiruuaksi suurin osa pöytäseurueestamme otti creme brulée trion, mutta itse otin tarte tatinin vaniljajäätelöllä. Ihan toimiva annos sekin.

Ruoka siis Grillssonissa oli vähintäänkin kohtalaista, ehkä hieman hintavaa (erityisesti ne pihvit), mutta palvelusta voisi hieman natista. Ystävällistä palvelu kyllä oli, mutta välillä vähän säätämistä. Ruokien kanssa välillä vähän kesti, vaikka ravintola ei varsinkaan alkupuolella lounasta ollut edes puolillaan. Vettä sai välillä pyytää erikseen ja mielestäni pitkässä 7 hengen pöydässä olisi voinut ihan hyvin olla kaksikin vesikannua, yksi kummassakin päässä. DI:ltä jäi saamatta hänen pyytämänsä olut, jälkiruokajuomia huomattiin kysellä vasta sitten kun jälkiruuat olivat pöydässä jo. Ei mitään kovin katastrofaalista kuitenkaan, mutta ei nyt ainakaan ensimmäisellä kerralla jäänyt mitenkään lähtemätön vaikutelma.