keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2014

Perimätietoa

Kirjoitanpa nämä tänne blogiin, etteivät pääse katoamaan. Mummu joskus näitä minulle luki, muisti omasta lapsuudestaan ja minä kirjoitin ne ylös.

Joulu tos',
taikina täs',
kirkkoon kans' olis mentävä.

Kellot käy niinkuin käytetään,
kukot laulaa niinkuin ruokitaan.
Nälkä se on mikä paikkaansa pitää.

Kun kuulet eloni aamun jo iltaan ehtineen
ja tiedät sydämeni iäksi jäähtyneen,
niin jos sun tiesi joskus mun haudalleni veis',
mis' turve tyynynäni ja vihree peite ois'.
Niin heitä kukka kummulle
ja kuiskaa hiljaa minulle:
Ollaanhan vielä ystävät
tullessa tuonelaan.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kaksi ensimmäistä oli tuttuja, viimeinen koskettavin.
-MUR-MUR-